tiistai 23. joulukuuta 2014

Mita olen oppinut?

"Parempi tulla kahdeksi vuodeksi Busiaan, kun tanne ei kuitenkaan kukaan halua, kuin olla Suomessa tyottomana." totesi vastavalmistunut luonnontieteilijanuorukainen illallisella Nairobissa.


Nakokulmani on kapea eika naissa blogikirjoituksissa ole kyse tieteen tekemisesta, vaan omien kokemusten ja havaintojen kirjaamisesta.  Yritan ymmartaa tyomarkkinoita ja niilla tarvittavaa osaamista ja taitoja. Tyomarkkinoille siirtyminen pitaa ehka sisallaan joitakin lainalaisuuksia, mutta mitaan yksiselitteista ja yksioikoista ohjetta, milla menetelmalla varmasti tyollistyy, ei voi antaa. Sen sijaan voi antaa vinkkeja, joiden avulla tyollistymisen todennakoisyys kasvaa.

Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia

Vietin muutama vuosi sitten kuukauden Indian Institute of Managementissa Ahmedabadissa tutustumassa noin miljoonan intialaisen epavirallisella sektorilla tyoskentelevan naisen ammattijarjesto Sewan (Self Embloyed Women´s Association) toimintaan.

Intian kokemus yhdessa Keniassa vietettyjen kuukausien kanssa on lisannyt ymmarrysta siita, etta ihmiset kaikkialla ovat samanlaisia perustarpeineen. Myos koyhissa maissa on fiksuja ja koulutettuja henkiloita, jotka kuka millakin tavalla ovat raivanneet tiensa kohtuulliseen elintasoon. Yhteiskuntarakenteet voivat olla erilaisia, samoin uskonnot. Useimmat ihmiset haluavat silti tehda tyota ja taata silla oman ja perheensa toimeentulon seka tarjota lapsilleen koulutuksen kautta vahintaan yhta hyvan tai paremman elaman/elintason kuin mita heilla itsellaan on.

Koulutusjarjestelmalla on erittain suuri merkitys siina, minkalaiseksi yhteiskunta muodostuu

Koulutus, ammatti, hyva tyo ja toimeentulo kulkevat kaikkialla kasikadessa. Uskon koulutuksen merkitykseen kehitysyhteistyossa, muusta toiminnasta en ole ihan niin varma. Monipuolisen koulutuksen tuomaa osaamista ja taitoja kukaan ei voi ottaa pois. Koulutus antaa ihmisilla mahdollisuuksia kehittaa pitkajanteisesti omaa maataan ja elinolosuhteitaan riippumattomana ulkopuolisesta avusta.

Arvostus suomalaista koululaitosta kohtaan on noussut kohisten.

Kielitaito, kulttuurin ymmartaminen
Seka intialaisten etta kenialaisten englannin kieli ovat alussa hammastyttaneet. Joitakin asioita vain ei ymmarra ellei kysy, mita tarkoitetaan. Kirjoitetusta tekstistakin selvan saanti voi olla hankalaa. Vaikka naissa maissa koulukieli on englanti, kaikki eivat silti osaa sita.  Keniassa swahili on maan toinen virallinen kieli. Ihmisten englannin aantamyksessa heijastuu myos paikallisten heimokielten aksentti ja intonaatio.

Kielitaito on edellytys paikallisen kulttuurin ymmartamiseen. Keniassa olisi hyva ymmartaa myos swahilia, silla sita ihmiset puhuvat keskenaan arjessa.

Kansainvalinen vs. paikallinen tyoyhteiso

Parjaaminen koyhan maan hyvinkin erilaisissa tyoolosuhteissa ei ole itsestaan selvyys. On eroa siina, elaako paikallisten keskuudessa vai eraan suomalaisen kuvaamassa "YK:n tai jonkun muun organisaation kuplassa", jolloin oma elama muistuttaa elamaa kotimaassa ja on rakennettu paikallisen yhteiskunnan sisalle, mutta sen ulkopuolelle.

Globaali nakokulma omaan ammatilliseen osaamiseen

Kehittyvissa maissa tyoskennellen voi rakentaa omaa globaalia ammatillista osaamistaan ja verkostoaan ja kasitysta siita, mita maailma tarvitsee. Kehittyvissakin maissa on seka kansainvalisia tutkimuslaitoksia etta isojen kansainvalisten jarjestojen kuten Unicefin, WHO:n tai kansainvalisen ruoka-avun yksikkoja, joissa on tyotehtavia myos erilaisille luonnontieteilijoille.

Keniaan paikalta palkatuksi tuleminen voi olla vaikeaa, silla tyoluvan saanti ei ole helppoa ja rekrytointiprosessit tuntuivat ainakin minusta hyvin monimutkaisilta verrattuna esimerkiksi suomalaiseen kaytantoon. Lisaksi paikallinen palkkataso on niin alhainen, etta lansimaisen ihmisen voi olla vaikeaa loytaa itselleen silla rahalla turvallinen asumismuoto. Ainakin Nairobissa asuminen maksaa paljon.

Vapaaehtoistyossa olevat eivat koskaan ilmoita olevansa virallisesti tyossa eivatka hae tyolupaa.

http://www.wfp.org/countries/kenya/operations
http://www.unicef.org/kenya/
http://www.who.int/countries/ken/en/

Kenia on yksi Suomen pitkaaikaisimmista kehitysyhteistyokohteista.
http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=17226&contentlan=1&culture=fi-FI

Luonnontieteilijoita Keniassa

Tapasin Keniassa useita luonnontieteilijoita. Luonnontieteellinen koulutus antaa evaita yllattavan monien asioiden ymmartamiseen ja seuraamiseen, arjen ongelmien ratkaisuun ja uudenlaisten innovaatioiden kehittamiseen. Ainakin minulle on matkoilla koyhissa maissa hahmottunut se, etta niissa luonnontieteiden osaamista tarvittaisiin kipeasti monessa asioissa, jotka pitkalla juoksulla vaikuttavat myos Suomessa asuvien elamaan. Koyhassa maassa ei ehka tehda huipputiedetta, mutta on kuitenkin mahdollista omaksua kokonaan uudenlainen ammatillinen itsetunto, nakokulmia oman tyonsa vaikutuksista ja mahdollisuuksista seka paikallisten etta globaalien ongelmien ratkaisussa. Tutkimuksissa on kerrottu, etta luonnontieteilijoille tyon merkityksellisyys on usein erittain tarkea.

Parissa blogijutussa kuvasin suomalaisten tyota Keniassa, ensin laaketehtaalla (24.11.2014, Universal Corporation)  ja sitten kansainvalisessa tutkimuslaitoksessa (15.11.2014, ILRI). Tapasin taalla myos muita suomalaisia, suurlahetyston henkilokuntaa, kansainvalisten ja suomalaisten jarjestojen palveluksessa tyoskentelevia, tutkijoita, kehitysyhteistyossa toimivia,  metsa/ruoka - yms projekteissa myos suomalaisia luonnontieteilijoita.

Ulkomaalaisen arki Keniassa

Arki voi olla hyvin erilainen riippuen siita, minkalaisella tulotasolla aloittaa tyonteon, ja miten voi asua ja liikkua. Asumisen turvallisuuden joutuu ratkaisemaan heti alussa, seka turvavalineet/jarjestelmat etta vakuutukset. Voi silti olla vaikeaa sopeutua elamaan ilman pelkoa, vaikka taloa ymparoi tiilinen sahkoistetty aita, vartijat valvovat ympari vuorokauden portilla ja halytyssireeni alkaa soida, jos joku yrittaa jarjestelmista huolimatta tunkeutua taloon. Ylakerrassa on viela ylimaarainen yoksi lukittava portti. Viimeaikaiset terrori-iskut Keniassa eivat ole helpottamassa tilannetta.

Toinen turvallisuuteen liittyva asia on liikkuminen. Asuin Nakurussa, jossa liikuin paikallisella matatulla, kavin toreilla, kaupoissa ja supermarketeissa ja nukuin yoni pelkaamatta. Nairobissa taas ulkomaalaisen liikkumisen ratkaisee yleensa iso maasturi, joka kulkee Kenian usein kaupunkienkin niin huonoilla teilla, etta suomalaisen on vaikea ymmartaa sita. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen vie oman aikansa. Jos taas maasturia ei ole, kaytannossa useimmiten ainoa sopiva liikkumisvaline on se tuttu taksi, joka soitetaan apuun.

Suurten tuloerojen ja pitkien tyopaivien maassa jo keskituloisilla paikallisillakin on kotonaan ns. househelp, joka hoitaa perheen lapset, siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit, laajimmillaan. Seka astiat etta pyykit pestaan kasin, usein kylmalla vedella. Kotityot siis rasittavat tyossa kayvia vanhempia vahemmin kuin Suomessa. Niinpa paluu kotimaan arkeen voi olla myos rankkaa.

Omien tyoelamataitojen hahmottaminen ja kasvattaminen

Ajattelen, etta pelkka asuminen koyhassa maassa lisaa henkilon tyoelamavalmiuksia. Myos vapaaehtoistyon avulla voi kasvattaa monia taitoja.

Olosuhteet ovat kotimaahan verrattuna hyvin erilaisia ja joskus myos rasittavia. Tyossa viihtyvyyteen vaikuttavat merkittavasti tyotoverit ja heidan kanssaan toimeen tuleminen. Ilman hyvia sosiaalisia taitoja on kaytannossa mahdotonta selvita. Jatkuvasti tulee esille asioita, jotka eivat toteudu sellaisina kuin on itse luullut sopineensa. Se edellyttaa luovuutta ja karsivallisyytta neuvotella asioista yha uudelleen seka myos valmiutta ja kykya valvoa, etta omat toivomukset ja vaatimukset tayttyvat. Usein olen urakoulutuksissa maininnut, etta positiivinen itsensa puolustaminen on erittain tarkea tyoelamataito. Niita taitoja edellytetaan ainakin kaikissa asiantuntijatehtavissa myos Suomessa.

Eraasta sinnikkyyteen ja omien vaatimusten puolustamiseen liittyvasta hyvin hoidetusta tilanteesta sanoinkin Nairobissa tyoskentelevalle suomalaiselle, etta muista kirjoittaa auki tama tilanne tyohakemukseesi. Itse en olisi siita selvinnyt niin hienosti.

Erilaisuuden kohtaamisesta ja hyvaksymisesta on tyoelamassa paljon hyotya. Vaikka ei tietoisesti pyrkisikaan ns. kansainvaliselle uralle, silti jo nyt esimerkiksi suuret Suomessa toimivat kemianteollisuuden yritykset ovat kaikki monikansallisia. Esimiehen tyopiste saattaa olla toisella puolella maapalloa ja yrityksen virallinen kieli englanti, jolloin esimerkiksi intian englannin ymmartaminen puhelimessa voi olla merkittava taito.

Naita tyoelamataitoja on mahdollista kasvattaa, tai jos se ei onnistu, on syyta pohtia, onko tyoskentely kehittyvassa maassa ollenkaan oma juttu. Jos alyaa analysoida erilaisia yllattaviakin tilanteita, voi oppia ymmartamaan, minkalaisessa tyoyhteisossa haluaa tyoskennella, minkalaisten ihmisten kanssa, missa asemassa ja missa pain maapalloa. Jo muutaman kuukauden vapaaehtoistyo koyhassa maassa voi olla riittavasti jollekin henkilolle, liikaa eparehellisyytta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta, liikaa likaa ja fyysisesti epamiellyttavia olosuhteita. Ei koskaan enaa uudelleen. Ja toinen palaa vuosien jalkeen perustamaan laaketehtaan Keniaan toteamalla: "Sydan jai Serengetin savanneille."

Erilaiset organisointi- ja johtamistaidot seka projektityoskentely ovat myos tarpeen ja kehittyvat. Kehitysyhteistyossa olevilta edellytetaan myos sinnikkyytta jaksaa erittain pitkajanteisessa tyossa, jossa tulosten aikaansaaminen voi kestaa vuosia. Ajattelen, etta yksi jaksamisen edellytys on vahva usko oman tyon merkitykseen.

Koyhassa maassa oppii myos arvostamaan niita asioita, jotka Suomessa ovat loistavasti, hyva infrastruktuuri, koululaitos, terveydenhuolto, tyoelamassa asioiden toimivuus ja tehokkuus. On myos mahdollista hahmottaa sellaisia tyoelamssa tarvittavia taitoja, kuten visuaalinen lukutaito tai kulttuurien ymmarrys, joita kotimaassa ei tule valttamatta edes ajatelleeksi. Jos pyrkii esimerkiksi kansainvalisiin myyntitehtaviin, erilaisten kulttuurien ymmarrys voi ratkaista tyopaikan saannin.

Kokemuksen merkitys

Tyonteko on parasta, kun asiantuntemus on kohdallaan, kokee osaavansa tyotehtavat ja kumpanina on luotettava henkilo/henkiloita, joiden kanssa voidaan analysoida ja kysenalaistaa myos vaikeita asioita ja sita kautta luoda uutta. Ja joilta voi saada tukea hankaliin tilanteisiin ja joissa itse voi vastavuoroisesti tarjota omaa apuaan.

Uskon kokemuksen tuovan tyoelamataitoja. Myos nuori vastavalmistunut voi olla hyvin kokenut ja omata paljon taitoja, jos on onnistunut kayttamaan opiskelujen ohessa aikaansa monipuolista tyokokemusta keraamalla ja maailmalla silmat avoimena matkustamalla.

On vaikeaa ymmartaa, minkalainen tyoyhteiso on yritys, jos ei koskaan ole tyoskennellyt yrityksessa. Tai miten jarjesto toimii, jos ei koskaan ole ollut edes aktiivijasen missaan jarjestossa. Tai miten toimitaan valtion tehtavissa? Hyva ammatillinen osaaminen on edellytys tyonsaannille, mutta se ei viela takaa tyollistymista. Omaa tilannettaan voi helpottaa mm. opiskelemalla, miten erilaiset organisaatiot toimivat, mitka ovat niiden arvot ja paamaarat ja kokeilemalla tyoskentelya erilaisissa tyotehtavissa ja tyopaikoissa. Joskus myos kokemus vapaaehtoistyosta tai harrastuksista voi olla avain tyollistymiseen.

Organisaatioissa on myos erilaisia arvoja. Voi olla virhe kertoa tyohaastattelussa monikansalliseen elintarvikejattiin, etta suurin intohimoni on menna Afrikkaan toihin. Tai sitten ei. Eika kannata pyrkia sinne, missa tyopaikan arvot ovat aivan erilaisia kuin omat arvot.

Suomessa tyomarkkinoilla nayttaa olevan vaikeaa siirtya sektorilta toiselle. Nuorena kunnan virkamiehena ihmettelin sita, etta valtion virkoihin pitaisi saada kokeneita henkiloita seka yksityiselta sektorilta etta kuntien palveluksessa olleita, koska valtion tasolla tehdaan paatoksia, jotka vaikuttavat kaikkien sektoreiden toimintaan. Paallimaiseksi ongelmaksi silloin muodostui niinkin yksinkertainen asia kuin palkka. Ja osin arvot. Ehka edelleen on niin.

Yksi nakokulma ammatilliseen verkostoitumiseen

Erittain suuri hammentava henkilokohtainen oivallus Keniassa oli se, etta tajusin olleeni 37 vuotta jasenena vaarassa ammattiliitossa, jos ajattelen sita, miksi ylipaansa toisena opiskeluvuotena paatin opiskella elintarvikekemiaa. Halusin menna Afrikkaan. Hamarasti olen ammattiliiton vaihtoa erilaisista syista joskus miettinyt, mutta vasta Keniassa konkretisoitui mielessa se, mista oikein on ollut kysymys. Vaikka tyoni puolesta olen hoitanut 22 vuotta luonnontieteilijoiden asioita ja siita toistakymmenta vuotta erilaisia ura-asioita, en siltikaan ole tiedostanut omaa tilannettani. Se vain osoittaa, miten monimutkaisia asioita tyo ja elama ovat.

Koulutukseni Turun yliopistossa biokemistina ja elintarvikekemistina perustui aikoinaan vahvasti kemiaan. Laboratoriossa tyoskennellessani kaikki kolleegat olivat silloisen Suomen Kemistiliiton jasenia. Siina tyotehtavassa jarjesto oli aivan oikea. Enka sitapaitsi nuorena edes tiennyt muista liitoista. Enka olisi voinut mitenkaan liittya myohemminkaan jarjestoon, jonka nimi on Agronomiliitto, vaikka olen kotoisin maalta, mutta tehtaan varjosta ja vaikka ammatillinen identiteettini on aina ollut elintarvikekemisti. Se kuvastaa vain tilannetta, miten tarkeaa oman tiensa ja unelmiensa loytymiselle on ne verkostot, joissa viettaa aikaansa.

Naista kokemuksista kumpuaa haluni jakaa tyoelamakokemuksia muiden kanssa. Vaikka nuorena tein paljon tyota loytaakseni tieni Afrikaan, en siltikaan ollut oikeissa verkostoissa eika silloin ollut nykyajan valineita, internetia, tyovoimahallinnon ja ammattiliittojen urapalveluja eika yksityisia alalla toimivia. Jokainen joutui parjaamaan niilla evailla, joita itsella oli. Eika nuorena tajua sitakaan, etta tyo on vain yksi osa elamaa, jossa kaikki erilaiset paatokset vaikuttavat toinen toisiinsa.

Laitan tahan Kenia -tarinani loppuun viela linkin Upeaa tyota -sivustolla olevaan hienoon kolumniin siita, etta haahuilu ei tyomarkkinoilla nykyaan enaa auta. Unelmatyon loytymiseksi pitaa tehda tyota. Suosittelen!

http://upeaatyota.fi/2014/10/30/7-oikein/

Unelma luonnontieteilijoiden yhdesta isosta jarjestosta

Kenian kokemukseni oikeasta ammatillisesta verkostosta vahvistaa myos kasitystani siita, etta luonnontieteilijoiden olisi syyta uudelleen koota voimansa ja yhdistaa jarjestonsa yhdeksi voimakkaaksi kaikien luonnontieteilijoiden etuja ajavaksi ammattiliitoksi. Niin ovat jo vuosia sitten tehneet mm. opettajat ja tekniikan alan yliopistokoulutetut. Siita hyotyisivat kaikki, seka liittojen tyontekijat etta jasenet. Pienilla liitoilla ei tulevaisuudessa ole elinmahdollisuuksia, koska eivat pysty tarjoamaan jasenilleen riittavan laajaa ja osaavaa palvelua kiristyvassa tyomarkkinatilanteessa.

Globaali kilpailu luonnontieteidenkin aloilla on vasta alkamassa.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Tyomarkkinat ja uratarinoita

Ei ole samantekevaa, mita ja miten koulussa opetetaan

Aivan samoin kuin Suomessa myos Keniassa uskotaan koulutuksen merkitykseen ja tarkeyteen. Joku suomalainen kuitenkin totesi kyynisesti, etta on poliittisen eliitin etu olla kouluttamatta kansaa. Erityisesti huomioni kiinnittyi taitoaineiden merkitykseen seka puutteisiin ymmartaa asioita, joissa tarvitaan luonnontieteellista osaamista, kuten ymparisto, ruoka, terveys/laakkeet.

Lisaksi mietin paljon taitoja, joiden avulla tyota tehdaan. Erityisesti kielitaito, kummunikaatiotaidot, tyontekemisen logistiikka, rehellisyys ja ajanhallinta nousivat esille.

Maksullisen koulujarjestelman ongelmia

Nain erittain paljon ongelmia siina, etta suurella osalla kansaa ei ollut mitaan mahdollisuutta saada niin paljon koulusivistysta, etta voisivat opiskelun kautta hankkia itselleen ammatin. Kouluttamattomuudesta seuraavia ongelmia kasittelin edellisessa blogikirjoituksessani.

En malta olla laittamatta tahan linkkia professori Roope Uusitalon blogiin koskien suomalaisten yliopistojen lukukausimaksuja.

http://blog.hse-econ.fi/?p=4813

Ilmaista koulutusta ei ole ja sen olen hyvin konkreettisesti nahnyt elaessani kenialaisessa ammatti-instituutissa. Uusitalo vaittaa, etta suurimman hyodyn koulutuksesta saavat koulutetut itse. Erityisesti kehittyvassa maassa tama toteutuu. Kenian valtion virallisessa koulutuspoliittisessa ohjelmassakin koulutusta pidetaan merkittavana vaylana sosiaaliluokan nousuun. Uusitalon mukaan lainalla opiskeluun voitaisiin sitoa tuloista riippuva takaisinmaksuvelvollisuus samaan tyyliin kuin Englannissa.

Toisaalta koulutuksen maksullisuus nayttaa Keniassa vaikuttavan niin, etta kohtuullisen tarkkaan mietitaan, mita hyotya kouluttautumisesta on. Kukaan ei lahde yliopistoon vain "hillumaan" ja juhlimaan. Kuulin, etta Keniassa opintoja varten lainataan rahaa pankista, ystavilta tai sukulaisilta ja se pyritaan maksamaan valmistuttua takaisin.

En nyt halua ryhtya keskustelemaan sen enempaa suomalaisen jarjestelman lukukausimaksuista. On jarjestelma mika tahansa, koko kansalla tulisi olla mahdollisuus ilmaiseen peruskoulutukseen ja kohtuullisin kustannuksin saada itselleen ammatti ja toimeentulo.

En pida hyvaa yleissivistysta pelkastaan yhden kansakunnan etuna, vaan koko maapallon hyvan tulevaisuuden ehtona. Esimerkiksi kehittyvissa maissa yleisesti jatteita poltetaan pihoilla ja tienposkissa vajaalla liekilla ja tuprutetaan valtava maara haitallisia aineita ilmaan. Mita laajemmalle naihin maihin esimerkiksi kemianteollisuus jakaa muovituotteitaan, sita enemman maapallon ilmaa saastutetaan. Eika jarkevaa jatehuoltoa ole mahdollista saada aikaan kuin laajamittaisella kansan ymmarryksella siita, mista on kyse.

Miten siirrytaan tyomarkkinoille?
Keniassa koulutuspolitiikka nakyy tiedotusvalineissa enemman ja rohkeammin kuin Suomessa tai ainakin osui minun silmiini. Yliopistot ja muut oppilaitokset mainostavat kurssejaan paikallisissa lehdissa monisivuisin ilmoituksin. Kaikki haluavat itselleen parhaat opiskelijat.

Koulutuspoliittisessa keskustelussa keskiossa nayttaa olevan samoin kuin Suomessa se, miten oppilaitoksista valmistuneet ovat valmiita siirtymaan tyomarkkinoille. Korkeasti  koulutettujen tyottomyytta pidetaan osin pelottavana, yhtena syyna jopa terrorismin kasvuun.

Vastikaan Daily Nation -lehdessa oli kiinnostava artikkeli, jossa kyseenalaistetaan se, minkalaisia taitoja tyoelamaan siirtyvalla vastavalmistuneella pitaa olla. Kirjoittaja vaittaa, etta vain puolet valmistuneista on heti valmiita tyomarkkinoille.

http://www.nation.co.ke/lifestyle/weekend/The-injustice-on-jobless-graduates/-/1220/2553998/-/wsye87/-/index.html

Painetun lehden ingressissa kysytaan:

"Why it is unfair to expect young graduates to have all employability skills on the day of their graduation?"


Artikkelissa maaritellaan puuttuviksi taidoiksi: "communication skills, competent computer skills, time planning and management skills, ability to evaluate oneself and plan for selfimprovement and ability to work in a team, among others".

Kirjoittaja mainitsee, etta kyseiset taidot ovat sen luonteisia, etta niita ei juurikaan opeteta osana koulutusohjelmaa. Taidot kasvavat erilaisissa vapaamuotoisissa opiskelijoiden toimissa. Kirjoittaja jopa vaittaa, etta naiden taitojen kasvu alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu opintojen loppuun asti. Mutta, han kaantaa asian kiinnostavasti myos palkkaavan sukupolven ongelmaksi:

"Since I expect all of us to be reasonable enough to understand the unfairness of all these employability requirements, I believe that the unemployability discourse has a hidden motive.

I strongly believe that we engage in this discourse because it is therapeutic, silencing our consciences over the guilt we feel because of our inability to provide employment opportunities for our graduates."

Laaketehdasvierailulla meille selvisi, etta yritys kouluttaa itse koko henkilokuntansa ja silti parjaa. Onko suomalainenkin keskustelu mennyt vikaan siina, etta oletetaan yliopistojen pystyvan tarjoamaan vastavalmistuneelle kaikki mahdolliset tyoelamaevaat ja syyllistetaan nuori sukupolvi tyottomyyden eetokseen? Mika on tyonantajan rooli uuden tyontekijan kouluttamisessa tyoyhteisoon? Miten tarjotaan esimerkiksi kesatyo-, gradu- ja harjoittelutyopaikkoja, joita viela muutama vuosikymmen sitten oli Suomessakin paljon tarjolla esimerkiksi luonnontieteilijoille?

Suomessa tyomarkkinat voidaan jakaa esimerkiksi sektorin mukaan, yksityinen/tuotanto/raha, valtio/ kunnat/palvelu, jarjestot/ideologia/maailman parantaminen. Ymmartaako vastavalmistunut eroa edes naiden eri tyyppisten organisaatioiden valilla? Etta oikeastaan yksi yksilo ei valttamatta sovi mille tahansa sektorille toihin, johtuen juuri edella mainittujen hiljaisten taitojen tai asenteiden erosta.

Epavirallinen sektori Suomessa?  

Suomessa ei kayteta tyomarkkinatermina sanaa epavirallinen sektori. Mutta kuitenkin ns. silpputoiden tai maaraaikaisten osaaikaisten tyosuhteiden maara on Suomenkin tyomarkkinoilla tasaisesti kasvanut, koskettaen nykyisin myos laajaa joukkoa yliopistokoulutuksen saaneita henkiloita. Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole laheskaan sama kuin esimerkiksi Keniassa.

Toivon, etta seka tyomarkkinajarjestot, poliitikot etta tyonantajat ovat niin viisaita, etta eivat anna silpputyolaisten maaran enaa kasvaa. Tai ainakin heidan sosiaaliturvastaan huolehditaan paremmin kuin nyt. Anu Suoranta on Suomessa vuosia taistellut ansiokkaasti silpputyolaisten tyoehtojen parantamiseksi.

http://www.anusuoranta.fi/

Tarinoita tyourista Keniassa

Joka viikko kenialaisista tiedotusvalineista osuu silmiin tarinoita ihmisten tyourista.

Tassa on esimerkki nuoresta naisesta, joka tyoskentelee Kenian tarkeimman puhelinoperaattorin Safaricomin palveluksessa. Artikkelissa on kaikki uratarinan elementit kohdallaan. Miten henkilo kiinnostui tekniikasta ja luonnontieteista, missa han opiskeli, miten han sai ensimmaisen tyopaikkansa, mita tyo pitaa sisallaan, mitka asiat ovat hanen intohimonsa tyossa, naisen asema tyoelamassa seka lopuksi joitain nakokulmia arjen muuhun elamaan.

http://www.nation.co.ke/lifestyle/lifestyle/I-am-all-about-technology-and-people/-/1214/2523696/-/lb9sus/-/index.html


Televisiossa pyorii ohjelma, jonka nimi on "Young and rich", jossa alle 30 -vuotiaat omalla tyollaan rikastuneet kertovat koko elaman/uratarinansa. TV:ssa naytetaan myos paivittain kristillisia ohjelmia ja tarinoita siita, miten henkilo tuli uskoon ja miten sita kautta koko elama, myos tyo, muuttui toiseksi.

Jotkut siis parjaavat kehittyvassakin maassa.

Uraohjaus ja autoritaarinen yhteiskunta

Nakuru Training Institutessa tapahtuvasta uraohjauksesta kirjoitin jo aiemmin. Siella opettajat vaittivat, etta kenialaiset vanhemmat eivat yleensä pakota lastaan sellaiseen ammattiin, johin tama ei halua.

Keniassa arvellaan olevan 1 - 2 miljoonaa orpoa lasta ja lisaksi valtava maara koyhien ihmisten lapsia, joista osa paasee ammatilliseen koulutukseen joko ulkomaisen tai paikallisen tukijarjestelman/sponsorin avulla. Olen seurannut vieresta muutaman lastenkodissa kasvaneen nuoren opinto/tyoelamapolkua.

Autoritaarinen johtaja tai sosiaalityontekija saattaa paattaa nuoren puolesta, minne tama lahetetaan opiskelemaan. Tapasin vuonna 2010 ompelijaksi pakotetun nuoren, joka oli erittain taitava tanssimaan, tekemaan koreografioita ja naytelmia seka pystyi innostamaan muut nuoret mukaansa erilaisiin luoviin projekteihin. Yritin silloin kysya lastenkodin johtajalta, olisiko kaupungissa mitaan paikkaa, jossa han voisi harrastuksena kehittaa taitojaan. Johtaja suuttui minulle todeten, etta tassa yhteiskunnassa ei sellaisia taitoja tarvita.

No, nyt neljan vuoden kuluttua teetin hanella muutaman vaatteen. Vakuutuin siita, etta han ei ainakaan viela ole hyva ompelija. Vieresta seurasin kahden ompelijan tyota, joista toinen oli erittain taitava tyossaan, toisen ura-ankkurit ovat aivan jossain muualla.

http://www.luonnontieteilijat.fi/ura_ja_tyo/ura-ankkurit

Ompelijan kohtuullisen hyvasta englanninkielen taidostakaan huolimatta toiveeni edes piirustuksen kautta eivat menneet perille. Uskon, etta jos Kenia olisi vahan rikkaampi valtio, nuori ompelija olisi itse onnellisempi ja hyodyttaisi paremmin kenialaista yhteiskuntaa tarjoamalla esimerkiksi sisaoppilaitoksissa opiskeleville nuorille iltaisin tanssin/liikunnan opetusta. Siella moni nuori vapaa-aikanaan katsoo TV:sta huonoja afrikkalaisia saippuasarjoja tai osallistuu korkeintaan johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen. Aktiiviliikunta on vahaista, koska sisaoppilaitoksen muurien ulkopuolelle ei saa menna eika liikuntamahdollisuuksia ylipaansa juoksemisen ja jalkapallon lisaksi juurikaan ole.

Varmasti lastenkodin johtaja oli siina oikeassa, etta kehittyvassa maassa tanssin avulla on vaikeaa saada toimeentuloaan tai ainakin pitaa olla riittavan luova ja vahva ja omata sellaisia taitoja, joilla pystyy rakentamaan kokonaan uudenlaista yritys/toimeentulon kulttuuria itselleen. En kuitenkaan silloin tarkoittanut tanssista hanelle ammattia. Toisaalta pidan myos vaarana esimerkiksi suomalaisten kummien rahojen kayttoa nuoren koulutukseen, jos jo lahtokohtana on suuri vaara, etta koulutus ei johda alalle tyollistymiseen. Niitakin tarinoita olen syksyn kuluessa kuullut.

Toisaalta, kehitysmaassa ammatti kuin ammatti on tarkea. Se avulla on mahdollista saada toimeentulonsa. Valttamatta ihmisille ei tule edes mieleen miettia ammatinvalinnan merkitysta tai sopivuutta, silla vaihtoehtoja on vahan. Mika tahansa ammattikoulutus on parempi kuin ei mitaan.

Uraohjaus kehittyy

Lokakuussa 2014 pyysin Nakuru Training Instituten tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoita kuvaamaan piirtamalla omia tulevaisuuden visioitaan tyoelaman suhteen. Suurin osa opiskelijoista toivoi saavansa oman fashion- ja design -liikkeen, jossa myydaan muodikkaita vaatteita, mahdollisesti myos koruja ja muita vaatteisiin sopivia somisteita. Yksi toivoi, etta han voisi myos neuvoa asiakkaita pukeutumisessa. Toinen taas mainitsi erityisesti lasten vaatteet.

Tulevaisuuden pohtiminen sopi hyvin myos kyseisen aamun aamunavauksen teemaan, jossa sosiaalityontekija Matu wa Wanjuku keskusteli opiskelijoiden kanssa heidan tyoelamansa visiosta. Jokaisella kristitylla tulee olla visio omalle elamalleen, han sanoi.





Koulutusjarjestelman vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen?

Tulin Keniaan ymmartaakseni lisaa tyoelamassa vaadittavista taidoista ja osaamisesta. Taustani on ammattiyhdistysliikkeessa ja intohimoni on ura-asiat ja (luonnontieteilijoiden) tyollistyminen. Olen pyrkinyt taalla kahden kuukauden aikana saamaan jonkinlaisen kasityksen kenialaisesta koulutuspolitiikasta seka ymmartamaan, miten tassa yhteiskunnassa opastetaan nuoria tyomarkkinoille.

Olen tehnyt tyota Nakuru Training Institutessa, taysin kenialaisessa ymparistossa kenialaisten keskella.  http://www.ncti.ac.ke/


Tyomarkkinatilanne Keniassa

Kenia on Ita-Afrikassa sijaitseva kehitysmaa, jossa on noin 40 miljoonaa asukasta, joista noin puolen arvellaan elavan koyhyysrajan alapuolella. Maa on jakautunut kahteen erilaiseen osaan, joista kansankielessa kaytetaan termeja Kenia 1 ja Kenia 2. Ykkonen pitaa sisallaan Nairobin, Nakurun, Mombasan ja niiden ymparistot kohtuullisen laajasti. Kakkonen taas tarkoittaa maan koillisosia, Manderaa, pohjoisosia Samburusta pohjoiseen ja Turkanaa seka Baringon, Masai Maran ja Narokin  maasaiheimon alueita. Havaintoni ovat paaasiassa Nairobi - Nakuru akselilta.

http://www.nation.co.ke/news/22-million-Kenyans-languish-in-poverty/-/1056/2556526/-/sm2bqy/-/index.html

Kenia 2 alueella monet ovat jatkuvasti riippuvaisia kansainvalisesta ruoka-avusta.

http://fi.wfp.org/
http://www.wfp.org/countries/kenya

Kehitysmaassa tyomarkkinoita hallitsee yleensa ns. epavirallinen sektori, jolla tyoskentelee usein paljon yli puolet tyovoimasta ilman kunnollista yrittajan statusta tai palkansaajan asemaa. Keniassa yhden ryhman naita ihmisia nakee jokainen turistikin esimerkiksi matatuasemilla, joilla ihmiset myyvat pienista koreista, laatikoista tai pesuvadeista matatuissa matkaa odottaville ihmisille ruokia, juomia, sukkia, lukkoja, koruja, ihan mita vain.

Epavirallisella sektorilla tyoskentelevalta tyovoimalta on erittain vaikeaa kerata veroja, joita tarvittaisiin esimerkiksi kunnollista terveydenhuoltoa, koulutusjarjestelmaa tai yleista infrastruktuuria varten. Tasta nakokulmasta ministeri/kansanedustaja Pekka Haaviston esittamat ajatukset kehitysmaiden verotusjarjestemien kehittamiseksi ovat erittain perusteltuja. Oman verokertymansa avulla maat voisivat itsenaistya ulkomaisista lahjoittajista ja hoitaa omat asiansa kuntoon.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=297744&contentlan=1&culture=fi-FI 

Koulutusjarjestelman merkitys kansakunnan menestystekijana

Keniassa periaatteessa peruskoulu on ilmainen, mutta koulupuvut, koulumatkat ja jotkin valineet maksavat. Kaytannossa laheskaan kaikki eivat paase perheen koyhyyden ja/tai pitkan matkan vuoksi kouluun, silla lapsia ja nuoria tarvitaan tyohon perheen toimeentulon takaamiseksi.

Koulutusjarjestelma tehokkuudessa on myos parantamisen varaa. Opettajista on pulaa ja yhdella luokalla saattaa olla 80 oppilasta. Opettajien asema ei ole aina helppo eivatka palkat tyydyttavia. Opettajien ammattijarjesto onkin uhannut alkuvuodesta maan kattavalla lakolla.

http://www.nation.co.ke/news/Teachers-endorse-January-pay-strike/-/1056/2550628/-/hxpira/-/index.html

Kaikki ammatillinen koulutus on maksullista.

Taitojen ja osaamisen puute
nakyvat yhteiskunnassa monin tavoin. Ei osata rakentaa kunnollisia taloja, ei tehda hyvin istuvia vaatteita, ei liikkua turvallisesti liikenteessa, ei syoda terveellisesti, ei osata kayttaa laakkeita ja huolehtia terveydesta (esim. tetanus -keskustelu, 20.11.2014, ajankohtaisia keskustelun aiheita Keniassa), ei kayda loogista poliittista keskustelua, ei huolehtia turvallisuudesta eika ymparistosta. Ei myoskaan osata yllapitaa julkisia eika yksityisia rekistereita. Keniassa mm. valtion palkkalistoilla on ollut iso maara ns. haamutyontekijoita, joiden palkan on nostanut esim. kuolleen virkamiehen sukulainen. Myos yksityisella sektorilla on ongelmia. Juuri todistin tilannetta, jossa turvafirma oli kaynyt asentamassa laitteet vaaraan taloon.

Massatuotannon puute
Vierailullamme laaketehtaalle (24.11.2014, Universal Corporation Ltd) sen suomalainen johtaja kertoi, etta maassa ei kouluteta laaketeollisuuten sopivaa henkilokuntaa. Laakkeita kuitenkin tarvitaan maailman tautirikkaimmilla alueilla. Vaatteita tuodaan Kiinasta tai muualta Kauko-Idasta ja huonekaluja Intiasta. Nakuru Training Institutesta lopetettiin puuseppien koulutus muutama vuosi sitten perustelulla, etta Intiasta tuodut huonekalut ovat halvempia kuin Keniassa tehdyt.  Ei siis osata rakentaa massatuotantoa, ei myyda eika markkinoida.

http://www.nation.co.ke/oped/blogs/dot9/ndemo/-/2274486/2508612/-/1yg815z/-/index.html

Jotkut ammatti-instituutit kuitenkin haluaisivat ns. tuotantolinjan tukemaan koulun taloutta. Niidenkin ongelmana on, ettei osata tehda kunnollista analyyysia mahdollisista asiakkaista ja asiakkaiden tarpeista, ei markkinointisuunnitelmaa, ei valmistaa tasalaatuisia ja hyvia tuotteita eika myyda niita. Moni kuvittelee voivansa myyda esimerkiksi kasityotuotteita ulkomaille tajuamatta, etta laatujarjestelman pitaa toimia ja tuotteiden pitaa olla juuri niita mita asiakas on tilannut.

Uskonto ja auktoriteetit
Uskonnon (n. 80 % kenialaisista on kristittyja) avulla hallitaan ihmisten mielia ja elamaa, paaasiassa voimakkaiden tunnelatausten avulla, huutamalla ja laulamalla ja uskottelemalla kansalle erilaisia ihmeita. Myos vanhempien ja opettajien auktoriteetti nayttaa olevan usein niin vahva, etta kansalle ei kehity kykya kyseenalaistaa asioita eika mahdollisuuksia etsia uusia luovia ratkaisuja erilaisissa tilanteissa.  On vaikea kayda johdotonmukaista keskustelua, koska usein vastataan kylla vaikka tarkoitetaan ei.

Naisen asema
Kouluttamattomuus vaikuttaa naisen asemaan, silla perhesuunnittelusta ei ymmarreta, ja sita lisaksi usein vastustaa mies. Hyva koulutustaso molemmille sukupuolille edesauttaisi sita, etta naisten tarvitsisi enaa toimia synnytyskoneina (Kenia itsenaistyi 1963, jolloin asukasmaara oli noin 10 miljoonaa, nyt 40 miljoonaa). Vastikaan uutisissa kerrottiin, etta vaikka tyttojen silpominen on lailla kielletty, silti sita joidenkin heimojen keskuudessa edelleen tehdaan.

http://www.nation.co.ke/news/Parents-applaud-as-27-girls-cut/-/1056/2554548/-/10eol0x/-/index.html

Rikollisuus ja turvallisuus, korruptio
Kouluttamattomuus lisaa myos rikollisuutta ja hankaloittaa turvallisuustilannetta, silla kaikki haluavat tulla rikkaiksi. On vaikea tulla rehellisesti rikkaaksi ilman kunnollista koulutusta, ammattia tai osaamista. Rikkaaksi voi kuitenkin tulla myos korruption avulla. Rahalla voi ostaa passin, tutkintotodistuksen, terveystodistuksen, ajokortin, paasta laittomasti rajavalvonnan lapi, saada tyopaikan. Siita seuraa, etta ihmisilla ei oikeasti ole  tyossaan riittavasti tarvittavia tietoja eika taitoja eika paatoksentekijoina ole aidosti osaavia ihmisia. Asioiden hoitaminen eteenpain on vaikeaa, koska ihmisten on myos vaikeaa tunnustaa, etta eivat osaa.

Onko edella kerrottu totta?

Voi olla, etta ylla liioittelen joitakin asioita. Arviot eivat perustu perusteelliseen tieteellisen analyysiin ja tilastojen tutkimiseen, vaan omiin arjen kokemuksiini ja keskusteluihin seka kenialaisten etta Keniassa asuvien suomalaisten kanssa.

Viela yksi kokemus kaden taitojen merkityksesta

Ymmarsin niin, etta Keniassa on muutama vuosi poistettu peruskoulun opetussuunnitelmasta kadentaitoaineita eli piirustus, kuvaamataito, kasityot. Useimman oppilaitokset ovat jonkinlaisen uskonnollisen organisaation omistamia, joten musiikkia taalla joutuvat kaikki harrastamaan, koska kouluissa pidetaan aamunavauksia ja erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia, joissa musiikilla on keskeinen rooli.

Kaden taitojen opetuksen puute nakyi omissa syksyn projekteissani siten, etta koko opiskelijajoukkoa oli vaikea saada mukaan yksinkertaisiin askartelutehtaviin. Instituutin johto piti niita kuitenkin tarkeana. (3.11.2014, Roskaprojekti Nakuru Training Instituten opiskelijoille).

Loysin instituutin nurkista vanhoja kaytosta poistettuja lattialaattoja. Ajattelin, etta pensseli ja vahan maaleja toisi kaikki opiskelijat mukaan tekemaan oman taideteoksensa ja se olisi helpompaa kuin askartelu. Siihenkin mallin olin saanut roskalavapaviljongilta Helsingin juhlaviikoilta. Vain muutama poika oli kiinnostunut asiasta. Mutta he eivat maalanneet vaan aloittivat piirtaminen, joka osaltaan saattoi karkoittaa opiskelijoita, koska piirtaminen on vaikeampaa kuin jonkin abstraktin teoksen maalaaminen.

Ihmettelin myos tyttojen vahaista kiinnostusta asiaan. Joku tytoista mainitsi, etta pojat ovat luovempia. Miten niin, kysyin? En saanut opiskelijoilta vastauksia, mutta henkilokunta arveli, etta se johtuu koti/koulukasvatuksesta. Poikia tuetaan enemman.

Arvelen, etta moni ei ollut koskaan ennen nahnyt liimapurkkia, ei maalia, ei pensselia, ei tusseja tai puuvarikynia. Jos ei peruskoulussa opeteta ollenkaan kuvaamataitoa, kansalle ei kehity teknista osaamista, mutta ei kehity myoskaan visuaalista lukutaitoa ja se nakyy koko yhteiskunnassa. Osin oudoissa vaatteissa, kummallisissa rakennuksissa, teiden ja yhteiskuntarakenteen suunnittelussa, siisteydessa. Luonnossa on kauneutta rajattomasti, mutta rakennettu yhteiskunta on paasaantoisesti yhta sekamelskaa.

Viimeisella viikolla vihdoin maanittelujen jalkeen suostuin menemaan manikyyriin, jonka teki yksi instituutin opiskelijoista. Muuten kaikki meni aivan hyvin, mutta han ei yhtaan osannut lakata kynsia. Aikaa kului enemman ylimaaraisen lakan siivoamiseen kuin itse lakkaukseen. Oli ihan pakko todeta hanelle, etta enko ole taalla jo lahes kaksi kuukautta yrittanyt saada teita opiskelijoita ottamaan pensselin kateen ja harjoittelemaan kaden taitoja. Luulen, ettei han kuitenkaan ymmartanyt.

Toivon, etta opettaja vastaisuudessa hyodyntaa instituuttiin jattamiani maaleja ja pensseleita myos opetuksessa.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ilri, International Livestock Research Institute, Nairobi

Instituutin tehtavana on parantaa ruokaturvaa ja vahentaa koyhyytta kehittyvissa maissa tutkimalla kotielainten parempaa ja ekologisesti kestavampaa kayttoa. Suomalainen Sara Ahlberg aloitti siella vaitoskirjatyonsa vuonna 2013, aiheenaan homekontaminaatioiden  ja homeiden tuottamien syopaa aiheuttavien aflatoksiinien maaran vahentaminen ravintoketjussa. Sara Ahlbergin tehtavanimike on YK:n apulaisasiantuntija (junior Professional Officer).

http://www.cimo.fi/jpo

Kenialaisten paaravinto on maissi, 

jota syodaan ns. maissipuurona eli ugalina lahes joka paiva. Aspergillus -home on erittain suuri ongelma maissin tuotannossa sademetsayyohykkeella, jossa ilmasto on seka lammin etta kostea. Keniassa maissin tuotannosta vastaavat paaasiassa pienviljelmat, ja niinpa maassa onkin suuria teknologisia ongelmia maissin kuivaamiseksi riittavan kuivaksi, jotta homeet eivat paasisi kasvamaan. Home on ongelma erityisesti maissin sailytyksessa, mutta voi ilmestya maissiin jo kasvukauden aikana.

Homeet tuottavat syopaa aiheuttavia aflatoksiineja erilaisia maaria. Homeen maku esimerkiksi ugalissa ei valttamatta tarkoita, etta siina olisi mykotoksiineja paljon ja toisaalta vaikka homeen makua ei olisikaan, mykotoksiineja saattaa silti olla paljon.

Alla kuvia ja pari videopatkaa ugalin seka keittamisesta etta tarjolle asettamisesta.




Ylimmassa kattilassa on ugalia, keskimaisessa ruskeita papuja ja alimmassa maitoteeta. Kuva on kenialaisesta "ravintolasta", joka on rakennettu puukepeista ja vanhoista sementtisakeista. "Ravintola" tekee ruokaa rakennustyomiehille ja itsekin kayn joskus ostamasta sielta chapateja, kenialaisia levylla paistettuja leipia.
Githeri on maissin, papujen ja perunan seos, myos hyvin tavallinen arkiruoka Keniassa.

FoodAfrica 

on Suomen rahoittama ohjelma, jolla pyritaan parantamaan maatalouden tuottavuutta neljassa Afrikan maassa. Hanketta johtaa professori Hannu J. Korhonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä. 
Yksitoista väitöskirjatutkijaa tekee parhaillaan töitä kentällä ja laboratorioissa. Paasin seuraamaan  Sara Ahlbergin ja graduaan tekevan Sini Laurikkalan tyoskentelya Ilrissa.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentId=307737&nodeId=23&contentlan=1&culture=fi-FI

Tutkimushankkeessa pyritaan loytamaan keinoja siihen, miten homeiden kasvua voitaisiin estaa rehu-maito-ketjussa, silla tulosten mukaan aflatoksiinit siirtyvat ravintoketjussa lehmanmaitoon ja aina aidinmaitoon asti.

Projektissa tutkitaan myos sita, voidaanko maitohappobakteerien avulla estaa tai vahentaa homeiden kasvua. Hapatetussa maitotuotteessa tietyt  maitohappobakteerit sitovat aflatoksiineja, jolloin toksiinit kulkeutuvat suoliston lapi aiheuttamatta ihmiselle terveydellista haittaa. Tarkoituksena on myos tutkia, voidaanko maitohappobakteereita kayttaa rehumaissin sailomisessa.

Bakteerien mikroskooppikuvaaminen ja geelielektroforeesi

Paivan aiheena oli petrimaljoilla kasvatettujen eri maitohappobakteerikantojen mikroskopointi ja kuvaus seka kantojen DNA:n selvittaminen geelielektroforeesin avulla. Paamaarana on selvittaa, onko maitohappobakteereissa eroja sen suhteen, miten hyvin ne estavat homeiden kasvua.
 





Taidot, joihin kiinnitin huomiota

Oli kiinnostavaa seurata, miten kaksi luonnontieteilijää työskentelee kansainvälisessa työyhteisössä. Ajattelin, etta ne tyoelämätutkijat, jotka väittävät, etta tyotä tehdään taidoilla, ovat oikeassa. Täällä esille nousi mm. kärsivällisyys ja kyky toistaa haluamansa asia useita kertoja. Toisaalta kehitysmaassa arvokasta on myos kyky tehda nopeita paatoksia, omien oikeuksien puolustaminen ja luovuus arjen monissa oudoissa tilanteissa, jotka vaan eivat suju samalla tavalla kuin Suomessa. Aamupaivan vaikeuksista huolimatta tyo sujui hyvin ja toivotaan, etta lopputuloskin on hyva.

Kiitos Sara ja Sini erittain kiinnostavasta tyopaivasta.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Aikakasitys vierailulla

Sain vierailukutsun eraan instituutin opettajan kotiin sunnuntaipaivana, kellonaika 9 aamulla. En ihan tajunnut, mita kellonajalla tarkoitettiin, silla Suomessa asuvilta kenialaisilta olen oppinut, etta heille klo 9 saattaa tarkoittaa yhtatoista tai kahtatatoista tai... No, lahdin liikkeelle vahan vajaa yhdeksan ja olin Nakurun keskustassa noin 9.15.

Soitin opettajalle ja kysyin, missa tapaamme. Han sanoi tulevansa hakemaan minut, mutta inttamisen jalkeenkaan en saanut vastausta tapaamispaikkaan. Kuljeskelin matatuasemalla olevassa kauppahallissa ja ihmettelin kirkkovaatteisiinsa pukeutuneita lapsia ja aikuisia, pikkuhiljaa heraavaa kauppahallia seka jo taydessa tyon touhussa olevia kengankiillottajia ja vaatteiden ja lelujen myyjia. Jostain lahelta kuuluu kovaaanista  jumalanpalvelusmusiikkia.
Sunnuntaisin pukeudutaan hyvin, myos lapset.
Aamusiivousta kauppahallissa
Kauppahalli on vasta heraamassa.
Hallin ulkopuolella kauppiaat aloittavat tyotaan.
Odotellessa kengan pesijat ja kiillottajat tarjosivat palveluksiaan myos minulle. Ja yhteista teehetkea.
 

Matka matatulla

Jonkin ajan kuluttua ystavani soitti ja pyysi odottamaan matatuasemalla. Siis missa siella? Se on aikamoisen suuri. Jotenkin paasimme sopimukseen, etta kadunvarrella olevalla ovella. Aika kului ja ihmettelin, mita oikein olimme sopineet.

Noin kello kymmenelta ystavani ilmestyi yllattaen takaani kauppahallin ovesta. Luulin, etta hanella on auto ja minut haetaan silla. Vaelsimme lapi hallin ja tapotayden matatuaseman ja siina matkalla lopullisesti tajusin, etta olimmekin menossa matatulla. Istuuduimme lahes tyhjaan ajoneuvoon ja ajattelin, voi ei, tasta tulee toinen tunnin odotus. Vieressa oli kuitenkin toinen lahes taysi matatu, joka oli 20 shillinkia (n. 20 senttia) kalliimpi kuin se, jossa istuimme. Hetken katselin ihmeissani ymparilleni, jolloin ystavani tajusi kysya, vaihdetaanko matatua. Siis vaihdettiin.

Mukavasti paasimme perille. Tie oli loppumatkasta yhta huono kuin Instituutillekin. Oli pakko myontaa, etta niin se vain on sorateilla maassa, jossa ajoittain sataa paljon.

Vaikka olimme Nakurussa, seutu oli taysin maaseudun oloista. Omakotitalojen ymparilla oli takalaiseen tapaan paksu muuri. Taalla yleisesti ihmetellaan, eiko Suomessa tarvitse rakentaa muureja omakotitalojen ymparille. Myohemmin perheenaiti totesi, etta vievat kaikki, jos muuria ei ole. Omakotitalon rakennustyomaa aloitetaankin aina muurista.
Tyypillinen kenialainen hyvin toimeentulevien ihmisten omakotialue.
Talon ulkopuolella avautui iso pelto.
Ystavani pihalla, sokeriruo'ot etualalla, sukumawiki ja tomaattipelto takana.
Kanat olivat kauniita, perinteinen rotu.

Missa perheen aiti on?

Kun paasimme perille noin puoli yhdeltatoista, ihmettelin mielessani, missa ystavani vaimo on. Se selvisi pian. Han oli kirkkonsa kuoroharjoituksissa. Kotona oli Keniassa tavallinen kotiapulainen (househelp), nuori tytto, joka hoitaa perheen kolmevuotiasta, kun vanhemmat ovat tyossa. Kotiapulainen myos pesee pyykit ja auttaa muutenkin taloudenhoidossa.

Minulle esiteltiin perheen upea tomaattiviljelys, sokeriruo'ot, sukumawikit ja muut kasvit seka kanala. Perhe haluaa myyda seka tomaatteja etta kananmunia oman vaurautensa parantamiseksi. Omakotitalo oli viela osittain kesken ja sita rakennetaan sita mukaa, kun on rahaa. Talla hetkella munista tuotettiin uusia kanoja, jotta tulevaisuudessa saataisiin riittavasti munia myyntiin. Perheen lapset ilmestyivat paikalle kavereidensa kanssa, viisivuotias poika ja kolmevuotias tytto, ihania lapsia jotka kasvavat yhta turvallisesti kuin Suomessa, erinomaiset vanhemmat, hieno piha ja paljon tilaa naapurustossa, vaikka leluja ei juuri olekaan.

Ystavani seuraan oli matkalla liittynyt hiljainen naapuri. Minulle haettiin muovituoli istuttavaksi, mutta seisoskelin isantien tapaan talon etuosassa. Soimme sokeriruokoa. Aika kului ja ihmetelin edelleen, milloin perheen aiti palaa kotiin.



Menimme olohuoneeseen, TV oli auki ja harmittelin sita, etten ollut ottanut kudintani mukaan. Ystavani lajitteli hetken ilmeisesti joitain laskuja ja ihmettelin, miten pitaisi olla. Aika kului. 

Kasvinsuojeluaineruiskun korjaamista

Pihalle ilmestyi toinen naapuri, jolla oli mukanaan kasvinsuojeluaineen levittamista varten sailio ja ruisku. Siina oli jotain vikaa ja ainakin tunnin kundit selvittivat, miten liitokset saadaan tiiviiksi. Kysyin, mika on teidan tuntipalkkanne. Naurua, this is Kenya, ei sita niin voi ajatella.

Perheen aiti saapui kotiin puoli kahden maissa ja ryhtyi laittamaan ruokaa, papuja ja riisia. Myos isanta osallistui tekemiseen paistamalla chapateja. Han tosin totesi, etta ala kerro kenellekaan, koska Keniassa ei ole suotavaa, etta mies paistaa chapateja kotona. Instituutin molemmat kokit ovat miehia. Tyossa kuulemma chapatin paisto sopii miehellekin.
Kun ilma on lammin ympari vuoden, perinteinen keittiokatos voi olla talon ulkopuolella.

Sunnuntain lounas, riisia, papuja ja chapateja.

Kello oli yli kolme, kun kavimme poydan aareen. Soimme erittain hyvaa kenialaista perusruokaa. Sen jalkeen olikin molemmilla vanhemmilla alueella oma kokouksensa. Isanta lahti aiemmin, heitti sukat jalkaansa ja toppatakin paalleen, koska oli kuulemma kylma. Perheenaiti ja tytar kavelivat kanssani maantien varteen isannan kokouspaikalle, koska oli tarkeaa, etta sanon hanelle viela nakemiin. Ostin matkalla pienista kylakaupoista tomaatteja ja avokadoja ja kavaisin tervehtimassa isannan kylaporukkaa.

Odotin ehka kymmenen minuuttia matatua tienvarressa. Selvisin hyvin, vaihdoin kerran, ja loppumatkalla ensimmaista kertaa matatukundi huijasi minulta maksussa 100 shillinkia (noin euron).

Aikakasitys

Kirjoitan tata vierailutarinaa siksi, etta hammentavinta minusta vierailussa oli ajan maarittely ja aikakasitys. Toistan tassa tavallaan matatujuttuani. Olin kuvitellut palaavani lounaalle kello yhdeksi takaisin instituutille, kolmen neljan tunnin vierailu. En tieda, oletettiinko, etta saavun klo 11.

Opettajaystavani halusi kovasti mielellaan esitella minulle, miten keskiluokkainen kenialainen perhe elaa. Ja se toteutui aivan erinomaisesti. Asiat vaan eivat tapahdu juuri niin kuin itse olin kuvitellut. Ja aikataulusta sopiminenkin on usein vaikeaa, vaikka kavisi keskustelua hyvin englantia osaavan henkilon kanssa. Lisaksi olen ollut havaitsevinani, etta taalla vastataan kylla, vaikka tarkoitetaan ei.

Mietin, onko talla asialla jotain tekemista taitojen ja osaamisen kanssa. On mielestani. Ajan hallinta on minusta taito molempiin suuntiin. Jos ei toimita mitenkaan aikataulussa ja annetaan asioiden roikkua, voidaan tehda kohtalokkaita erehdyksia. Kuten esimerkiksi lauantain Manderan bussihyokkays, jossa Al-Shaabab -terroristit tappoivat 28 henkiloa. Alueen kuvernoori oli varoittanut asiasta muutama viikko sitten. Jos olisi tehty jotain, olisiko se estanyt onnettomuuden? Nyt etsitaan syyllisia ja pallotetaan vastuuta henkiloilta ja organisaatioilta toiselle.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Uraohjaus, Nakuru Training Institute

Instituutin arvot ja opiskelijat

Nakuru Training Institute on kristillinen oppilaitos. Sen omistajia ovat noin 10 kaupungin rikkaisiin kuuluvaa perhetta, joille on tarkeaa tarjota nuorisolle opiskelumahdollisuuksia. Koulun rakentaminen on tapahtunut paaosin Nakurun Lapset ry:n hankkeen kautta ja rahoittajana on ollut Suomen ulkoministerio.

Omistajat muodostavat hallituksen, joka maarittelee mm. instituutin koulutuspoliittisen ohjelman. Kristilliset arvot ovat tarkeita ja ne nakyvat koulun arjessa. Mm. koulupaivina klo 8 - 8.30 jokaisen opiskelijan on osallistuttava "aamunavaukseen", joista kolmessa on uskonnollinen sisalto ja kahdessa erilaista uraohjausta ja muuta neuvontaa.

Keniassa lienee noin miljoona (tai kaksi, kukaan tuskin tietaa tarkkaa maaraa) orpoa ja siita syysta paljon lastenkoteja. Instituutilla on yhteistyospimus parin lastenkodin kanssa, joissa kaydaan esittelemassa opintomahdollisuuksia tuleville opiskelijoille. Tarkoituksena on varmistaa, etta opiskelijat varmasti tietavat, mita haluavat opiskella ja ovat hyvin varustautuneita opintoihin jo etukateen. Esimerkiksi se, etta oppilaitos on arvoiltaan kristillinen, voi olla kynnyskysymys joillekin opiskelijoille. Muslimeja ei kuitenkaan vaadita osallistumaan aamunavaksiin. Yhteistyorganisaatioita ovat mm.brittilainen Hand in hand, jolla on lastenkoti Kerichossa seka Nakurussa Arap Moin lastenkoti.

http://www.hihand.org/

http://www.nakurunlapset.fi/

Suurin osa instituutin opiskelijoista tulee tavallisista kenialaisista kouluista ja kodeista. Vanhemmat maksavat heidan koulumaksunsa. Opiskelijat loytavat tiensa oppilaitoksiin erilaisten lehdissa olevien ilmoitusten seka oppilaitoskayntien kautta.

Instituutissa pyritaan siihen, etta opiskelijoiden keskeyttamisprosentti pysyisi mahdollisimman alhaisena. Erilaisten ura/tukipalvelujen avulla se onkin saatu laskemaan. Viime vuonna keskeyttaneita oli  28, tana vuonna 15, ja valmistuneita oli 268. Useimmiten syy keskeyttamiseen on taloudellinen, eli rahaa ei ole. Monet opiskelevat patkissa, koska Keniassa myos esimerkiksi lukiossa koulunkaynti loppuu heti, jos nuorella/perheella ei ole varaa maksaa koulumaksuja. Siksi monilla taallakin on ulkopuolinen tukija, joko Keniasta tai ulkomailta.

Instituutin opetuskieli on periaatteessa englanti. Oma kokemukseni on, etta kaikkien opiskelijoiden englanninkielen taito ei ole kovin hyva. Opettajat joutuvatkin kayttamaan opetuksessa myos swahilia, varsinkin niissa opinnoissa, joihin tullaan heti peruskoulun jalkeen. Erillisia kieliopintoja ei kuitenkaan anneta, vaan englannin opettaminen on opettajan vastuulla.

Kollektiivinen opinto/uraohjaus/muu opiskelijoiden tuki

Sosiaalityontekijana Steve Matu vastaa opiskelijoiden opintoihin, tyoelamaan ja uraohjaukseen liittyvasta ohjauksesta. Instituutin emanta (matron) taas pitaa huolta opiskelijoiden asumisesta, laatii tyolistat viikkosiivouksista ja muista opiskelijoiden velvollisuuksista, auttaa, jos joku sairastuu tai jos opiskelijalla on joku muu kaytannollinen ongelma, esimerkiksi tarve paasta kaymaan kotona tai Nakurun keskustassa, pois instituutin alueelta. Opiskelijoissa on hyvia soittajia, laulajia ja puheiden pitajia, joten heidan velvollisuuksiinsa kuuluu myos instituutin uskonnollisiin aamunavauksiin ja sunnuntaisin jumalanpalveluksiin liittyvia tehtavia. Instituutissa nuorimmat opiskelijat ovat vain 15 - 16 -vuotiaita, joten he tarvitsevat enemman huolenpitoa kuin yli 20 -vuotiaat.

Kun olin Instituutissa ensimmaista kerta vuonna 2010, henkilokuntaan ei kuulunut sosiaalityontekijaa eika harjoittelusta/tyoelamaan sijoittumisesta vastaavaa henkiloa, mutta jo vuonna 2012 molemmat vakanssit oli taytetty. Vuonna 2010 kaikki aamunavaukset kasittelivat ainoastaan hengellisia asioita. Siinakin on tapahtunut muutos. On ilahduttavaa, etta instituutissa on ymmarretty opinto/uraohjauksen tarkeys opintojen ja hyvan tyoelaman tueksi.
Steve Matu

Ylla mainitun aamuisin tapahtuvan ryhmaohjauksen lisaksi opiskelijoille jarjestetaan kuukausittain  seminaareja, joissa kasitellaan erilaisia elamaan ja tyoelamaan liittyvia aiheita kuten opintojen rahoitusta, opiskelutekniikkaa, uramahdollisuuksia, tyomarkkinoita, tyonhakua, cv:n ja tyonhakuasiakirjojen laadintaa, mutta myos nuoria akuutisti kiinnostavia asioita kuten esimerkiksi seurusteluun ja sukupuoleen liittyvia kysymyksia tai muotia.

Kollektiivisessa uraohjauksessa pyritaan varmistamaan se, etta opiskelija tietaa, miten han parjaa  tyomarkkinoilla.

Matu kertoi, etta  erityisesti lastenkodeista tulevilla oppilailla on opiskelun alussa itseluottamuksen puutetta siina, kykenevatko oppimaan. Tassa suhteessa ei ole eroa tyttojen ja poikien valilla. Kaikessa neuvonnassa korostetaan sita, etta instituuttiin on tultu nimenomaan opiskelemaan ja se on opiskelijan tarkein tehtava.

Yksiloohjaus 

Yksilolliseen ohjaukseen voi aloitteentekija olla joko opiskelija itse tai sitten sosiaalityontekija, instituutin emanta tai opettaja. Jos opiskelijalla on ongelmia huumeiden kaytossa, han tappelee, aiheuttaa hairintaa toista sukupuolta kohtaan tai varastaa, insituutissa on menettelyjarjestelma kurin palauttamiseksi. Yleensa otetaan yhteys vanhempiin ja jos tilanne ei puhumalla parane, oppilas voidaan lahettaa pariksi viikoksi kotiin.

Koska en osaa swahilia, joka on taalla kuitenkin paakieli, en aina ymmarra kaikkea, mita ymparilla tapahtuu. Mutta suomalaisin silmin opiskelijat nayttavat hyvin kilteilta ja sopeutuvaisilta. Tosin varkauden kohteeksi jouduin itsekin, kun Woods Helsingin T-paitaa halusi ensin yksi opettaja ja sitten se vietiin lopullisesti pyykkinarulta. Opiskelijat kertoivat, etta myos heidan vaatteitaan on varastettu pyykkinarulta. Roskaprojektin yhteydessa katosi myos parit sakset.

Eniten yksilollista uraohjausta kaivataan huhtikuussa, jolloin opiskelijat miettivat, haluavatko jatkaa opintojaan yliopistossa. Mitaan erityista kaavaa tai lomaketta henkilokohtaisia keskustelujen kaymiseen tai uraohjaukseen ei ole, eika opiskelijoille myoskaan tehda mitaan testeja.

Instituutissa opiskelee myos henkiloita, jotka tarvitsevat tiettyja tietotekniikan kursseja yliopisto-opintoja varten tai opintojen valilla. Opiskelija on jo saattanut suorittaa yliopistotutkinnon, mutta saadakseen tyota, tarvitsee viela sertifikaatin tietotekniikan osaamisesta. Instituutti tarjoaa opiskelijoille mm. joitakin Ciscon verkkokursseja.

https://www.netacad.com/web/about-us/courses-and-certifications;jsessionid=7BB917E40EB07E8DD3920BE4260D5226.node4

Instituutin toiminnan kehittaminen

Keniassa koulutusmarkkinoilla on kova kilpailu. Sen havaitsee ulkopuolinenkin, jos vaivautuu lukemaan paikallisia lehtia, joissa on monisivuisia yliopistojen ja muiden oppilaitosten ilmoituksia ja mainoksia potentiaalisia opiskelijoita varten. Yksityiset koulut/instituutit toimivat periaatteessa kuten yritys. Rahaa pitaa tulla riittavasti koulumaksuista, jotta tulevaisuus on turvattu.

Nakuru Training Institute haluaa oman toimintansa kehittamista varten tietaa, miten opiskelijat ovat kokeneet opintonsa. Sita varten on olemassa jo ennen opintojen aloittamista evaluaatiolomake, jossa opiskelija kertoo, miksi on valinnut juuri taman oppilaitoksen. Opintojen aikana suoritetaan yksi evaluaatio ja opintojen paattyessa kysytaan, mita hyotya opiskelija kokee saaneensa opinnoistaan.


torstai 4. joulukuuta 2014

Manderan terrori-iskuista

Kenian koillisosassa Manderassa Al-Shabaab on tehnyt parin viikon sisalla kaksi terrori-iskua, joissa on kuollut yhteensa 64 henkea. Iskut on tehty samalla tavalla, testattu koraanin lauseilla, kuka on muslimi ja heidat on saastetty. Kristityt on tapettu ampumalla niskaan tai katkaistu kaula viidakkoveitsella.

http://www.nation.co.ke/counties/36-people-shot-dead-in-fresh-Mandera-attack/-/1107872/2541682/-/70mayr/-/index.html

Tilanne on tietysti aiheuttanut maassa laajan turvallisuuspoliittisen keskustelun. Eilen presidentti Uhuru Kenyatta ilmoitti, etta seka maan turvallisuudesta vastaava ylin virkamies etta ministeri vaihtuvat.

http://www.nation.co.ke/news/Government-statement-on-Mandera-quarry-attack/-/1056/2542024/-/11elceh/-/index.html

Keskustelussa on syytetty seka poliitikkoja etta rajavalvontaviranomaisia. Kenialla on pitka raja Somalian kanssa, ja asutusta on molemmin puolin. Manderan asukkaat ovat paaasiassa muslimeja, mutta alueella on paljon muualta tulleita opettajia, terveydenhuoltohenkilokuntaa ja nyt viimeisessa iskussa kuolleita kivityolaisia. Manderaan on Kenian etelaisimmista osista. monen tunnin matka erittain huonoa ja suojatonta tieta ja asumatonta aluetta.  Siksi asukkaat ovat vaatineet valtiolta turvallista evakuointia. Ilman kunnollisia turvajarjestelyja lahtijat ottavat riskin joutua terroristien hyokkayksen kohteeksi.

http://www.nation.co.ke/news/Exodus-starts-from-killing-fields/-/1056/2544042/-/f36jlwz/-/index.html

Miksi Al-Shabaab hyokkaa juuri Keniaan?

Kenian joukkoja on Somaliassa Afrikan Unionin riveissa. Keskusteluissa  on ihmetelty, hyokkaako Al-Shabaab juuri siksi Keniaan. Toisaalta Somaliassa on joukkoja myos Ugandasta ja Etiopiasta, jonne ei tehda terrori-iskuja. Myos Etiopialla on pitka yhteinen raja Somalian kanssa, mutta rajalla on noin sadan kilometrin alue "ei mitaan" maata, jossa ei asu juuri ketaan. Etiopia on myos organisoinut rajavalvontansa eri tavalla kuin Kenia.

Keskusteluissa vaitetaan, etta somalitaustaisia elaa Keniassa ja vaittipa joku, etta Al-Shabaabin rahoituksessa on suora linkki Nairobiin. Paikalliset ovat selittaneet minulle myos, miten korruptio toimii. On helppo hankkia tietoja ja matkustuslupia yli rajan, kun laittaa riittavasti rahaa poytaan.

Miksi joistakin tulee terroristeja?

Presidentti vaati jo ensimmaisen iskun jalkeen, etta jokaisen kenialaisen pitaisi katsoa vahan ymparilleen.

http://www.nation.co.ke/oped/Opinion/Our-country-and-our-people-are-under-attack/-/440808/2542632/-/5ey892/-/index.html

Lisaksi esille nostetaan etenkin nuorten miesten nakoalattomuus. Ei koulutusta, ei tyota, ei mitaan toivoa tulevaisuudesta. Terroristijarjestoilla on rahaa maksaa kunnollista palkkaa tehdysta tyosta. Monet vaittavat, etta ilmio on kansainvalinen eika silla ole mitaan tekemista uskonnon kanssa. 


maanantai 1. joulukuuta 2014

Nakuru Training Institute, 12. graduation -seremonia 2014

Keniassa on yliopistoilla ja muilla ammattiin valmistavilla oppilaitoksilla tapana pitaa ns. graduation -seremonia lukuvuoden paatteeksi. Juhlista on isoja mainoksia lehdissa ja niita myos televisioidaan. Nakurun Training Instituten juhlaan oli kutsuttu kaikki vuoden aikana tutkintonsa suorittaneet 268 opiskelijaa, mutta laheskaan kaikki eivat olleet paikalla. Ylivoimaisesti suosituin oppiaine on informaatioteknologia.

Juhla oli erittain arvokas. Puhujina olivat mm. instituutin  johtaja Joseph Mwangi, taustaorganisaation Nakuru Christian Professionals Associationin puheenjohtaja Paul Mugo etta koulutuspoliittisen tyoryhman puheenjohtaja Florence Kamonjo. Puheissa nousi esiin seka instituutin 12 -vuotishistoria, miten kaikki syntyi, Arap Moin lastenkodin, Nakurun Lapset ry:n ja Suomen UM:n rooli etta Kenian valtion koulutuspoliittiset tavoitteet vuoteen 2030. Osa puheista kohdistettiin opiskelijoille, joissa korostettiin seka taitojen etta teknisen osaamisen merkitysta. Erityisesti koskettavaa oli ajatus siita, etta jokaisella pitaisi olla tyossaan unelma ja paamaara. "Make your dreams come true." kuten kutsullakin mainittiin. Jos ne menettaa, on hukassa. Olinhan itse vastkikaan menettanyt uskoni siihen, etta pystyisin toteuttamaan unelmaani palkkatyossa. Koin syvasti, etta istuin oikeassa paikassa, siella missa minun talla hetkella pitaisikin olla.

Kenian koulutusjarjestelmassa tasot ovat craft, diploma, maisteri ja tohtori. Puheenjohtaja Mugo korosti sita, etta jokaisella on mahdollisuus tulla joksikin elamassa ja edistya aina tohtorin tutkintoon asti. Maassa on 150000 tohtorin tutkinnon suorittanutta vuoteen 2014 mennessa. Instituutin johdolla on selkea visio oppilaitoksen kehittamiseksi.

http://www.ncti.ac.ke/

Juhlassa palkittiin useita hyvin menestyneita opiskelijoita. Kirjanpidon opiskelija Douglas Kerotho palkittiin koko instituutin vuoden 2014 parhaana opiskelijana. Douglaksella on Nakurun Lapset ry:n kautta suomalainen kummi.

Seremonia oli brittityyppinen siten, etta opiskelijoilla kaikilla oli yllaan musta ja violetein kauluksin somistettu kaapu. Koulun pihanurmelle oli pystytetty teltta, jossa juhlan aikana toisella puolella istuivat valmistuvat opiskelijat ja toisella puolella perheenjasenet ja ystavat.


Nakuru Christian Association, puheenjohtaja Paul Mugo.
Instituutin pihalla on mm. Nakurun Lapset ry:n puheenjohtaja Ari Parkkolan istuttama puu. Tassa Nakuru Christian Professionals Associationin hallituksen jasen Mrs. Florence Kamonjo istuttaa omaa taintaan.

Seremonian jalkeen valokuvattiin ja ostettiin kortteja ja kaulakoristeita valmistuneille.
Kunniavieraille tarjottiin juhlan paatteksi ateria.
Instituutin porttien ulkopuolella oli henkiloita myymassa seka kortteja etta muita valmistuneille annettavia muistoesineita.
Tausta valmistuneen valokuvausta varten ...

Kenian huono turvallisuustilanne nakyi myos graduation -seremoniassa. Turvamiehia oli paikalla normaalia enemman