Mita olen oppinut?

"Parempi tulla kahdeksi vuodeksi Busiaan, kun tanne ei kuitenkaan kukaan halua, kuin olla Suomessa tyottomana." totesi vastavalmistunut luonnontieteilijanuorukainen illallisella Nairobissa.

Nakokulmani on kapea eika naissa blogikirjoituksissa ole kyse tieteen tekemisesta, vaan omien kokemusten ja havaintojen kirjaamisesta.  Yritan ymmartaa tyomarkkinoita ja niilla tarvittavaa osaamista ja taitoja. Tyomarkkinoille siirtyminen pitaa ehka sisallaan joitakin lainalaisuuksia, mutta mitaan yksiselitteista ja yksioikoista ohjetta, milla menetelmalla varmasti tyollistyy, ei voi antaa. Sen sijaan voi antaa vinkkeja, joiden avulla tyollistymisen todennakoisyys kasvaa.

Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia

Vietin muutama vuosi sitten kuukauden Indian Institute of Managementissa Ahmedabadissa tutustumassa noin miljoonan intialaisen epavirallisella sektorilla tyoskentelevan naisen ammattijarjesto Sewan (Self Embloyed Women´s Association) toimintaan.

Intian kokemus yhdessa Keniassa vietettyjen kuukausien kanssa on lisannyt ymmarrysta siita, etta ihmiset kaikkialla ovat samanlaisia perustarpeineen. Myos koyhissa maissa on fiksuja ja koulutettuja henkiloita, jotka kuka millakin tavalla ovat raivanneet tiensa kohtuulliseen elintasoon. Yhteiskuntarakenteet voivat olla erilaisia, samoin uskonnot. Useimmat ihmiset haluavat silti tehda tyota ja taata silla oman ja perheensa toimeentulon seka tarjota lapsilleen koulutuksen kautta vahintaan yhta hyvan tai paremman elaman/elintason kuin mita heilla itsellaan on.

Koulutusjarjestelmalla on erittain suuri merkitys siina, minkalaiseksi yhteiskunta muodostuu

Koulutus, ammatti, hyva tyo ja toimeentulo kulkevat kaikkialla kasikadessa. Uskon koulutuksen merkitykseen kehitysyhteistyossa, muusta toiminnasta en ole ihan niin varma. Monipuolisen koulutuksen tuomaa osaamista ja taitoja kukaan ei voi ottaa pois. Koulutus antaa ihmisilla mahdollisuuksia kehittaa pitkajanteisesti omaa maataan ja elinolosuhteitaan riippumattomana ulkopuolisesta avusta.

Arvostus suomalaista koululaitosta kohtaan on noussut kohisten.

Kielitaito, kulttuurin ymmartaminen

Seka intialaisten etta kenialaisten englannin kieli ovat alussa hammastyttaneet. Joitakin asioita vain ei ymmarra ellei kysy, mita tarkoitetaan. Kirjoitetusta tekstistakin selvan saanti voi olla hankalaa. Vaikka naissa maissa koulukieli on englanti, kaikki eivat silti osaa sita.  Keniassa swahili on maan toinen virallinen kieli. Ihmisten englannin aantamyksessa heijastuu myos paikallisten heimokielten aksentti ja intonaatio.

Kielitaito on edellytys paikallisen kulttuurin ymmartamiseen. Keniassa olisi hyva ymmartaa myos swahilia, silla sita ihmiset puhuvat keskenaan arjessa.

Kansainvalinen vs. paikallinen tyoyhteiso

Parjaaminen koyhan maan hyvinkin erilaisissa tyoolosuhteissa ei ole itsestaan selvyys. On eroa siina, elaako paikallisten keskuudessa vai eraan suomalaisen kuvaamassa "YK:n tai jonkun muun organisaation kuplassa", jolloin oma elama muistuttaa elamaa kotimaassa ja on rakennettu paikallisen yhteiskunnan sisalle, mutta sen ulkopuolelle.

Globaali nakokulma omaan ammatilliseen osaamiseen

Kehittyvissa maissa tyoskennellen voi rakentaa omaa globaalia ammatillista osaamistaan ja verkostoaan ja kasitysta siita, mita maailma tarvitsee. Kehittyvissakin maissa on seka kansainvalisia tutkimuslaitoksia etta isojen kansainvalisten jarjestojen kuten Unicefin, WHO:n tai kansainvalisen ruoka-avun yksikkoja, joissa on tyotehtavia myos erilaisille luonnontieteilijoille.

Keniaan paikalta palkatuksi tuleminen voi olla vaikeaa, silla tyoluvan saanti ei ole helppoa ja rekrytointiprosessit tuntuivat ainakin minusta hyvin monimutkaisilta verrattuna esimerkiksi suomalaiseen kaytantoon. Lisaksi paikallinen palkkataso on niin alhainen, etta lansimaisen ihmisen voi olla vaikeaa loytaa itselleen silla rahalla turvallinen asumismuoto. Ainakin Nairobissa asuminen maksaa paljon.

Vapaaehtoistyossa olevat eivat koskaan ilmoita olevansa virallisesti tyossa eivatka hae tyolupaa.

http://www.wfp.org/countries/kenya/operations
http://www.unicef.org/kenya/
http://www.who.int/countries/ken/en/

Kenia on yksi Suomen pitkaaikaisimmista kehitysyhteistyokohteista.
http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=17226&contentlan=1&culture=fi-FI

Luonnontieteilijoita Keniassa

Tapasin Keniassa useita luonnontieteilijoita. Luonnontieteellinen koulutus antaa evaita yllattavan monien asioiden ymmartamiseen ja seuraamiseen, arjen ongelmien ratkaisuun ja uudenlaisten innovaatioiden kehittamiseen. Ainakin minulle on matkoilla koyhissa maissa hahmottunut se, etta niissa luonnontieteiden osaamista tarvittaisiin kipeasti monessa asioissa, jotka pitkalla juoksulla vaikuttavat myos Suomessa asuvien elamaan. Koyhassa maassa ei ehka tehda huipputiedetta, mutta on kuitenkin mahdollista omaksua kokonaan uudenlainen ammatillinen itsetunto, nakokulmia oman tyonsa vaikutuksista ja mahdollisuuksista seka paikallisten etta globaalien ongelmien ratkaisussa. Tutkimuksissa on kerrottu, etta luonnontieteilijoille tyon merkityksellisyys on usein erittain tarkea.

Parissa blogijutussa kuvasin suomalaisten tyota Keniassa, ensin laaketehtaalla (24.11.2014, Universal Corporation)  ja sitten kansainvalisessa tutkimuslaitoksessa (15.11.2014, ILRI). Tapasin taalla myos muita suomalaisia, suurlahetyston henkilokuntaa, kansainvalisten ja suomalaisten jarjestojen palveluksessa tyoskentelevia, tutkijoita, kehitysyhteistyossa toimivia,  metsa/ruoka - yms projekteissa myos suomalaisia luonnontieteilijoita.

Ulkomaalaisen arki Keniassa

Arki voi olla hyvin erilainen riippuen siita, minkalaisella tulotasolla aloittaa tyonteon, ja miten voi asua ja liikkua. Asumisen turvallisuuden joutuu ratkaisemaan heti alussa, seka turvavalineet/jarjestelmat etta vakuutukset. Voi silti olla vaikeaa sopeutua elamaan ilman pelkoa, vaikka taloa ymparoi tiilinen sahkoistetty aita, vartijat valvovat ympari vuorokauden portilla ja halytyssireeni alkaa soida, jos joku yrittaa jarjestelmista huolimatta tunkeutua taloon. Ylakerrassa on viela ylimaarainen yoksi lukittava portti. Viimeaikaiset terrori-iskut Keniassa eivat ole helpottamassa tilannetta.

Toinen turvallisuuteen liittyva asia on liikkuminen. Asuin Nakurussa, jossa liikuin paikallisella matatulla, kavin toreilla, kaupoissa ja supermarketeissa ja nukuin yoni pelkaamatta. Nairobissa taas ulkomaalaisen liikkumisen ratkaisee yleensa iso maasturi, joka kulkee Kenian usein kaupunkienkin niin huonoilla teilla, etta suomalaisen on vaikea ymmartaa sita. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuminen vie oman aikansa. Jos taas maasturia ei ole, kaytannossa useimmiten ainoa sopiva liikkumisvaline on se tuttu taksi, joka soitetaan apuun.

Suurten tuloerojen ja pitkien tyopaivien maassa jo keskituloisilla paikallisillakin on kotonaan ns. househelp, joka hoitaa perheen lapset, siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit, laajimmillaan. Seka astiat etta pyykit pestaan kasin, usein kylmalla vedella. Kotityot siis rasittavat tyossa kayvia vanhempia vahemmin kuin Suomessa. Niinpa paluu kotimaan arkeen voi olla myos rankkaa.

Omien tyoelamataitojen hahmottaminen ja kasvattaminen

Ajattelen, etta pelkka asuminen koyhassa maassa lisaa henkilon tyoelamavalmiuksia. Myos vapaaehtoistyon avulla voi kasvattaa monia taitoja.

Olosuhteet ovat kotimaahan verrattuna hyvin erilaisia ja joskus myos rasittavia. Tyossa viihtyvyyteen vaikuttavat merkittavasti tyotoverit ja heidan kanssaan toimeen tuleminen. Ilman hyvia sosiaalisia taitoja on kaytannossa mahdotonta selvita. Jatkuvasti tulee esille asioita, jotka eivat toteudu sellaisina kuin on itse luullut sopineensa. Se edellyttaa luovuutta ja karsivallisyytta neuvotella asioista yha uudelleen seka myos valmiutta ja kykya valvoa, etta omat toivomukset ja vaatimukset tayttyvat. Usein olen urakoulutuksissa maininnut, etta positiivinen itsensa puolustaminen on erittain tarkea tyoelamataito. Niita taitoja edellytetaan ainakin kaikissa asiantuntijatehtavissa myos Suomessa.

Eraasta sinnikkyyteen ja omien vaatimusten puolustamiseen liittyvasta hyvin hoidetusta tilanteesta sanoinkin Nairobissa tyoskentelevalle suomalaiselle, etta muista kirjoittaa auki tama tilanne tyohakemukseesi. Itse en olisi siita selvinnyt niin hienosti.

Erilaisuuden kohtaamisesta ja hyvaksymisesta on tyoelamassa paljon hyotya. Vaikka ei tietoisesti pyrkisikaan ns. kansainvaliselle uralle, silti jo nyt esimerkiksi suuret Suomessa toimivat kemianteollisuuden yritykset ovat kaikki monikansallisia. Esimiehen tyopiste saattaa olla toisella puolella maapalloa ja yrityksen virallinen kieli englanti, jolloin esimerkiksi intian englannin ymmartaminen puhelimessa voi olla merkittava taito.

Naita tyoelamataitoja on mahdollista kasvattaa, tai jos se ei onnistu, on syyta pohtia, onko tyoskentely kehittyvassa maassa ollenkaan oma juttu. Jos alyaa analysoida erilaisia yllattaviakin tilanteita, voi oppia ymmartamaan, minkalaisessa tyoyhteisossa haluaa tyoskennella, minkalaisten ihmisten kanssa, missa asemassa ja missa pain maapalloa. Jo muutaman kuukauden vapaaehtoistyo koyhassa maassa voi olla riittavasti jollekin henkilolle, liikaa eparehellisyytta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta, liikaa likaa ja fyysisesti epamiellyttavia olosuhteita. Ei koskaan enaa uudelleen. Ja toinen palaa vuosien jalkeen perustamaan laaketehtaan Keniaan toteamalla: "Sydan jai Serengetin savanneille."

Erilaiset organisointi- ja johtamistaidot seka projektityoskentely ovat myos tarpeen ja kehittyvat. Kehitysyhteistyossa olevilta edellytetaan myos sinnikkyytta jaksaa erittain pitkajanteisessa tyossa, jossa tulosten aikaansaaminen voi kestaa vuosia. Ajattelen, etta yksi jaksamisen edellytys on vahva usko oman tyon merkitykseen.

Koyhassa maassa oppii myos arvostamaan niita asioita, jotka Suomessa ovat loistavasti, hyva infrastruktuuri, koululaitos, terveydenhuolto, tyoelamassa asioiden toimivuus ja tehokkuus. On myos mahdollista hahmottaa sellaisia tyoelamssa tarvittavia taitoja, kuten visuaalinen lukutaito tai kulttuurien ymmarrys, joita kotimaassa ei tule valttamatta edes ajatelleeksi. Jos pyrkii esimerkiksi kansainvalisiin myyntitehtaviin, erilaisten kulttuurien ymmarrys voi ratkaista tyopaikan saannin.

Kokemuksen merkitys

Tyonteko on parasta, kun asiantuntemus on kohdallaan, kokee osaavansa tyotehtavat ja kumpanina on luotettava henkilo/henkiloita, joiden kanssa voidaan analysoida ja kysenalaistaa myos vaikeita asioita ja sita kautta luoda uutta. Ja joilta voi saada tukea hankaliin tilanteisiin ja joissa itse voi vastavuoroisesti tarjota omaa apuaan.

Uskon kokemuksen tuovan tyoelamataitoja. Myos nuori vastavalmistunut voi olla hyvin kokenut ja omata paljon taitoja, jos on onnistunut kayttamaan opiskelujen ohessa aikaansa monipuolista tyokokemusta keraamalla ja maailmalla silmat avoimena matkustamalla.

On vaikeaa ymmartaa, minkalainen tyoyhteiso on yritys, jos ei koskaan ole tyoskennellyt yrityksessa. Tai miten jarjesto toimii, jos ei koskaan ole ollut edes aktiivijasen missaan jarjestossa. Tai miten toimitaan valtion tehtavissa? Hyva ammatillinen osaaminen on edellytys tyonsaannille, mutta se ei viela takaa tyollistymista. Omaa tilannettaan voi helpottaa mm. opiskelemalla, miten erilaiset organisaatiot toimivat, mitka ovat niiden arvot ja paamaarat ja kokeilemalla tyoskentelya erilaisissa tyotehtavissa ja tyopaikoissa. Joskus myos kokemus vapaaehtoistyosta tai harrastuksista voi olla avain tyollistymiseen.

Organisaatioissa on myos erilaisia arvoja. Voi olla virhe kertoa tyohaastattelussa monikansalliseen elintarvikejattiin, etta suurin intohimoni on menna Afrikkaan toihin. Tai sitten ei. Eika kannata pyrkia sinne, missa tyopaikan arvot ovat aivan erilaisia kuin omat arvot.

Suomessa tyomarkkinoilla nayttaa olevan vaikeaa siirtya sektorilta toiselle. Nuorena kunnan virkamiehena ihmettelin sita, etta valtion virkoihin pitaisi saada kokeneita henkiloita seka yksityiselta sektorilta etta kuntien palveluksessa olleita, koska valtion tasolla tehdaan paatoksia, jotka vaikuttavat kaikkien sektoreiden toimintaan. Paallimaiseksi ongelmaksi silloin muodostui niinkin yksinkertainen asia kuin palkka. Ja osin arvot. Ehka edelleen on niin.

Yksi nakokulma ammatilliseen verkostoitumiseen

Erittain suuri hammentava henkilokohtainen oivallus Keniassa oli se, etta tajusin olleeni 37 vuotta jasenena vaarassa ammattiliitossa, jos ajattelen sita, miksi ylipaansa toisena opiskeluvuotena paatin opiskella elintarvikekemiaa. Halusin menna Afrikkaan. Hamarasti olen ammattiliiton vaihtoa erilaisista syista joskus miettinyt, mutta vasta Keniassa konkretisoitui mielessa se, mista oikein on ollut kysymys. Vaikka tyoni puolesta olen hoitanut 22 vuotta luonnontieteilijoiden asioita ja siita toistakymmenta vuotta erilaisia ura-asioita, en siltikaan ole tiedostanut omaa tilannettani. Se vain osoittaa, miten monimutkaisia asioita tyo ja elama ovat.

Koulutukseni Turun yliopistossa biokemistina ja elintarvikekemistina perustui aikoinaan vahvasti kemiaan. Laboratoriossa tyoskennellessani kaikki kolleegat olivat silloisen Suomen Kemistiliiton jasenia. Siina tyotehtavassa jarjesto oli aivan oikea. Enka sitapaitsi nuorena edes tiennyt muista liitoista. Enka olisi voinut mitenkaan liittya myohemminkaan jarjestoon, jonka nimi on Agronomiliitto, vaikka olen kotoisin maalta, mutta tehtaan varjosta ja vaikka ammatillinen identiteettini on aina ollut elintarvikekemisti. Se kuvastaa vain tilannetta, miten tarkeaa oman tiensa ja unelmiensa loytymiselle on ne verkostot, joissa viettaa aikaansa.

Naista kokemuksista kumpuaa haluni jakaa tyoelamakokemuksia muiden kanssa. Vaikka nuorena tein paljon tyota loytaakseni tieni Afrikaan, en siltikaan ollut oikeissa verkostoissa eika silloin ollut nykyajan valineita, internetia, tyovoimahallinnon ja ammattiliittojen urapalveluja eika yksityisia alalla toimivia. Jokainen joutui parjaamaan niilla evailla, joita itsella oli. Eika nuorena tajua sitakaan, etta tyo on vain yksi osa elamaa, jossa kaikki erilaiset paatokset vaikuttavat toinen toisiinsa.

Laitan tahan Kenia -tarinani loppuun viela linkin Upeaa tyota -sivustolla olevaan hienoon kolumniin siita, etta haahuilu ei tyomarkkinoilla nykyaan enaa auta. Unelmatyon loytymiseksi pitaa tehda tyota. Suosittelen!

http://upeaatyota.fi/2014/10/30/7-oikein/

Unelma luonnontieteilijoiden yhdesta isosta jarjestosta

Kenian kokemukseni oikeasta ammatillisesta verkostosta vahvistaa myos kasitystani siita, etta luonnontieteilijoiden olisi syyta uudelleen koota voimansa ja yhdistaa jarjestonsa yhdeksi voimakkaaksi kaikien luonnontieteilijoiden etuja ajavaksi ammattiliitoksi. Niin ovat jo vuosia sitten tehneet mm. opettajat ja tekniikan alan yliopistokoulutetut. Siita hyotyisivat kaikki, seka liittojen tyontekijat etta jasenet. Pienilla liitoilla ei tulevaisuudessa ole elinmahdollisuuksia, koska eivat pysty tarjoamaan jasenilleen riittavan laajaa ja osaavaa palvelua kiristyvassa tyomarkkinatilanteessa.

Globaali kilpailu luonnontieteidenkin aloilla on vasta alkamassa.