Ei ole samantekevaa, mita ja miten koulussa opetetaan
Aivan samoin kuin Suomessa myos Keniassa uskotaan koulutuksen merkitykseen ja tarkeyteen. Joku suomalainen kuitenkin totesi kyynisesti, etta on poliittisen eliitin etu olla kouluttamatta kansaa. Erityisesti huomioni kiinnittyi taitoaineiden merkitykseen seka puutteisiin ymmartaa asioita, joissa tarvitaan luonnontieteellista osaamista, kuten ymparisto, ruoka, terveys/laakkeet.Lisaksi mietin paljon taitoja, joiden avulla tyota tehdaan. Erityisesti kielitaito, kummunikaatiotaidot, tyontekemisen logistiikka, rehellisyys ja ajanhallinta nousivat esille.
Maksullisen koulujarjestelman ongelmia
Nain erittain paljon ongelmia siina, etta suurella osalla kansaa ei ollut mitaan mahdollisuutta saada niin paljon koulusivistysta, etta voisivat opiskelun kautta hankkia itselleen ammatin. Kouluttamattomuudesta seuraavia ongelmia kasittelin edellisessa blogikirjoituksessani.
En malta olla laittamatta tahan linkkia professori Roope Uusitalon blogiin koskien suomalaisten yliopistojen lukukausimaksuja.
http://blog.hse-econ.fi/?p=4813
Ilmaista koulutusta ei ole ja sen olen hyvin konkreettisesti nahnyt elaessani kenialaisessa ammatti-instituutissa. Uusitalo vaittaa, etta suurimman hyodyn koulutuksesta saavat koulutetut itse. Erityisesti kehittyvassa maassa tama toteutuu. Kenian valtion virallisessa koulutuspoliittisessa ohjelmassakin koulutusta pidetaan merkittavana vaylana sosiaaliluokan nousuun. Uusitalon mukaan lainalla opiskeluun voitaisiin sitoa tuloista riippuva takaisinmaksuvelvollisuus samaan tyyliin kuin Englannissa.
Toisaalta koulutuksen maksullisuus nayttaa Keniassa vaikuttavan niin, etta kohtuullisen tarkkaan mietitaan, mita hyotya kouluttautumisesta on. Kukaan ei lahde yliopistoon vain "hillumaan" ja juhlimaan. Kuulin, etta Keniassa opintoja varten lainataan rahaa pankista, ystavilta tai sukulaisilta ja se pyritaan maksamaan valmistuttua takaisin.
En nyt halua ryhtya keskustelemaan sen enempaa suomalaisen jarjestelman lukukausimaksuista. On jarjestelma mika tahansa, koko kansalla tulisi olla mahdollisuus ilmaiseen peruskoulutukseen ja kohtuullisin kustannuksin saada itselleen ammatti ja toimeentulo.
En pida hyvaa yleissivistysta pelkastaan yhden kansakunnan etuna, vaan koko maapallon hyvan tulevaisuuden ehtona. Esimerkiksi kehittyvissa maissa yleisesti jatteita poltetaan pihoilla ja tienposkissa vajaalla liekilla ja tuprutetaan valtava maara haitallisia aineita ilmaan. Mita laajemmalle naihin maihin esimerkiksi kemianteollisuus jakaa muovituotteitaan, sita enemman maapallon ilmaa saastutetaan. Eika jarkevaa jatehuoltoa ole mahdollista saada aikaan kuin laajamittaisella kansan ymmarryksella siita, mista on kyse.
http://blog.hse-econ.fi/?p=4813
Ilmaista koulutusta ei ole ja sen olen hyvin konkreettisesti nahnyt elaessani kenialaisessa ammatti-instituutissa. Uusitalo vaittaa, etta suurimman hyodyn koulutuksesta saavat koulutetut itse. Erityisesti kehittyvassa maassa tama toteutuu. Kenian valtion virallisessa koulutuspoliittisessa ohjelmassakin koulutusta pidetaan merkittavana vaylana sosiaaliluokan nousuun. Uusitalon mukaan lainalla opiskeluun voitaisiin sitoa tuloista riippuva takaisinmaksuvelvollisuus samaan tyyliin kuin Englannissa.
Toisaalta koulutuksen maksullisuus nayttaa Keniassa vaikuttavan niin, etta kohtuullisen tarkkaan mietitaan, mita hyotya kouluttautumisesta on. Kukaan ei lahde yliopistoon vain "hillumaan" ja juhlimaan. Kuulin, etta Keniassa opintoja varten lainataan rahaa pankista, ystavilta tai sukulaisilta ja se pyritaan maksamaan valmistuttua takaisin.
En nyt halua ryhtya keskustelemaan sen enempaa suomalaisen jarjestelman lukukausimaksuista. On jarjestelma mika tahansa, koko kansalla tulisi olla mahdollisuus ilmaiseen peruskoulutukseen ja kohtuullisin kustannuksin saada itselleen ammatti ja toimeentulo.
En pida hyvaa yleissivistysta pelkastaan yhden kansakunnan etuna, vaan koko maapallon hyvan tulevaisuuden ehtona. Esimerkiksi kehittyvissa maissa yleisesti jatteita poltetaan pihoilla ja tienposkissa vajaalla liekilla ja tuprutetaan valtava maara haitallisia aineita ilmaan. Mita laajemmalle naihin maihin esimerkiksi kemianteollisuus jakaa muovituotteitaan, sita enemman maapallon ilmaa saastutetaan. Eika jarkevaa jatehuoltoa ole mahdollista saada aikaan kuin laajamittaisella kansan ymmarryksella siita, mista on kyse.
Keniassa koulutuspolitiikka nakyy tiedotusvalineissa enemman ja rohkeammin kuin Suomessa tai ainakin osui minun silmiini. Yliopistot ja muut oppilaitokset mainostavat kurssejaan paikallisissa lehdissa monisivuisin ilmoituksin. Kaikki haluavat itselleen parhaat opiskelijat.
Koulutuspoliittisessa keskustelussa keskiossa nayttaa olevan samoin kuin Suomessa se, miten oppilaitoksista valmistuneet ovat valmiita siirtymaan tyomarkkinoille. Korkeasti koulutettujen tyottomyytta pidetaan osin pelottavana, yhtena syyna jopa terrorismin kasvuun.
Vastikaan Daily Nation -lehdessa oli kiinnostava artikkeli, jossa kyseenalaistetaan se, minkalaisia taitoja tyoelamaan siirtyvalla vastavalmistuneella pitaa olla. Kirjoittaja vaittaa, etta vain puolet valmistuneista on heti valmiita tyomarkkinoille.
http://www.nation.co.ke/lifestyle/weekend/The-injustice-on-jobless-graduates/-/1220/2553998/-/wsye87/-/index.html
Painetun lehden ingressissa kysytaan:
"Why it is unfair to expect young graduates to have all employability skills on the day of their graduation?"
Artikkelissa maaritellaan puuttuviksi taidoiksi: "communication skills, competent computer skills, time planning and management skills, ability to evaluate oneself and plan for selfimprovement and ability to work in a team, among others".
Kirjoittaja mainitsee, etta kyseiset taidot ovat sen luonteisia, etta niita ei juurikaan opeteta osana koulutusohjelmaa. Taidot kasvavat erilaisissa vapaamuotoisissa opiskelijoiden toimissa. Kirjoittaja jopa vaittaa, etta naiden taitojen kasvu alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu opintojen loppuun asti. Mutta, han kaantaa asian kiinnostavasti myos palkkaavan sukupolven ongelmaksi:
Kirjoittaja mainitsee, etta kyseiset taidot ovat sen luonteisia, etta niita ei juurikaan opeteta osana koulutusohjelmaa. Taidot kasvavat erilaisissa vapaamuotoisissa opiskelijoiden toimissa. Kirjoittaja jopa vaittaa, etta naiden taitojen kasvu alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu opintojen loppuun asti. Mutta, han kaantaa asian kiinnostavasti myos palkkaavan sukupolven ongelmaksi:
"Since I expect all of us to be reasonable enough to understand the unfairness of all these employability requirements, I believe that the unemployability discourse has a hidden motive.
I strongly believe that we engage in this discourse because it is therapeutic, silencing our consciences over the guilt we feel because of our inability to provide employment opportunities for our graduates."
Laaketehdasvierailulla meille selvisi, etta yritys kouluttaa itse koko henkilokuntansa ja silti parjaa. Onko suomalainenkin keskustelu mennyt vikaan siina, etta oletetaan yliopistojen pystyvan tarjoamaan vastavalmistuneelle kaikki mahdolliset tyoelamaevaat ja syyllistetaan nuori sukupolvi tyottomyyden eetokseen? Mika on tyonantajan rooli uuden tyontekijan kouluttamisessa tyoyhteisoon? Miten tarjotaan esimerkiksi kesatyo-, gradu- ja harjoittelutyopaikkoja, joita viela muutama vuosikymmen sitten oli Suomessakin paljon tarjolla esimerkiksi luonnontieteilijoille?
Suomessa tyomarkkinat voidaan jakaa esimerkiksi sektorin mukaan, yksityinen/tuotanto/raha, valtio/ kunnat/palvelu, jarjestot/ideologia/maailman parantaminen. Ymmartaako vastavalmistunut eroa edes naiden eri tyyppisten organisaatioiden valilla? Etta oikeastaan yksi yksilo ei valttamatta sovi mille tahansa sektorille toihin, johtuen juuri edella mainittujen hiljaisten taitojen tai asenteiden erosta.
Toivon, etta seka tyomarkkinajarjestot, poliitikot etta tyonantajat ovat niin viisaita, etta eivat anna silpputyolaisten maaran enaa kasvaa. Tai ainakin heidan sosiaaliturvastaan huolehditaan paremmin kuin nyt. Anu Suoranta on Suomessa vuosia taistellut ansiokkaasti silpputyolaisten tyoehtojen parantamiseksi.
http://www.anusuoranta.fi/
Suomessa tyomarkkinat voidaan jakaa esimerkiksi sektorin mukaan, yksityinen/tuotanto/raha, valtio/ kunnat/palvelu, jarjestot/ideologia/maailman parantaminen. Ymmartaako vastavalmistunut eroa edes naiden eri tyyppisten organisaatioiden valilla? Etta oikeastaan yksi yksilo ei valttamatta sovi mille tahansa sektorille toihin, johtuen juuri edella mainittujen hiljaisten taitojen tai asenteiden erosta.
Epavirallinen sektori Suomessa?
Suomessa ei kayteta tyomarkkinatermina sanaa epavirallinen sektori. Mutta kuitenkin ns. silpputoiden tai maaraaikaisten osaaikaisten tyosuhteiden maara on Suomenkin tyomarkkinoilla tasaisesti kasvanut, koskettaen nykyisin myos laajaa joukkoa yliopistokoulutuksen saaneita henkiloita. Kokonaisuutena tilanne ei kuitenkaan ole laheskaan sama kuin esimerkiksi Keniassa.Toivon, etta seka tyomarkkinajarjestot, poliitikot etta tyonantajat ovat niin viisaita, etta eivat anna silpputyolaisten maaran enaa kasvaa. Tai ainakin heidan sosiaaliturvastaan huolehditaan paremmin kuin nyt. Anu Suoranta on Suomessa vuosia taistellut ansiokkaasti silpputyolaisten tyoehtojen parantamiseksi.
http://www.anusuoranta.fi/
Tarinoita tyourista Keniassa
Joka viikko kenialaisista tiedotusvalineista osuu silmiin tarinoita ihmisten tyourista.
Tassa on esimerkki nuoresta naisesta, joka tyoskentelee Kenian tarkeimman puhelinoperaattorin Safaricomin palveluksessa. Artikkelissa on kaikki uratarinan elementit kohdallaan. Miten henkilo kiinnostui tekniikasta ja luonnontieteista, missa han opiskeli, miten han sai ensimmaisen tyopaikkansa, mita tyo pitaa sisallaan, mitka asiat ovat hanen intohimonsa tyossa, naisen asema tyoelamassa seka lopuksi joitain nakokulmia arjen muuhun elamaan.
Televisiossa pyorii ohjelma, jonka nimi on "Young and rich", jossa alle 30 -vuotiaat omalla tyollaan rikastuneet kertovat koko elaman/uratarinansa. TV:ssa naytetaan myos paivittain kristillisia ohjelmia ja tarinoita siita, miten henkilo tuli uskoon ja miten sita kautta koko elama, myos tyo, muuttui toiseksi.
Jotkut siis parjaavat kehittyvassakin maassa.
Keniassa arvellaan olevan 1 - 2 miljoonaa orpoa lasta ja lisaksi valtava maara koyhien ihmisten lapsia, joista osa paasee ammatilliseen koulutukseen joko ulkomaisen tai paikallisen tukijarjestelman/sponsorin avulla. Olen seurannut vieresta muutaman lastenkodissa kasvaneen nuoren opinto/tyoelamapolkua.
Autoritaarinen johtaja tai sosiaalityontekija saattaa paattaa nuoren puolesta, minne tama lahetetaan opiskelemaan. Tapasin vuonna 2010 ompelijaksi pakotetun nuoren, joka oli erittain taitava tanssimaan, tekemaan koreografioita ja naytelmia seka pystyi innostamaan muut nuoret mukaansa erilaisiin luoviin projekteihin. Yritin silloin kysya lastenkodin johtajalta, olisiko kaupungissa mitaan paikkaa, jossa han voisi harrastuksena kehittaa taitojaan. Johtaja suuttui minulle todeten, etta tassa yhteiskunnassa ei sellaisia taitoja tarvita.
No, nyt neljan vuoden kuluttua teetin hanella muutaman vaatteen. Vakuutuin siita, etta han ei ainakaan viela ole hyva ompelija. Vieresta seurasin kahden ompelijan tyota, joista toinen oli erittain taitava tyossaan, toisen ura-ankkurit ovat aivan jossain muualla.
http://www.luonnontieteilijat.fi/ura_ja_tyo/ura-ankkurit
Ompelijan kohtuullisen hyvasta englanninkielen taidostakaan huolimatta toiveeni edes piirustuksen kautta eivat menneet perille. Uskon, etta jos Kenia olisi vahan rikkaampi valtio, nuori ompelija olisi itse onnellisempi ja hyodyttaisi paremmin kenialaista yhteiskuntaa tarjoamalla esimerkiksi sisaoppilaitoksissa opiskeleville nuorille iltaisin tanssin/liikunnan opetusta. Siella moni nuori vapaa-aikanaan katsoo TV:sta huonoja afrikkalaisia saippuasarjoja tai osallistuu korkeintaan johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen. Aktiiviliikunta on vahaista, koska sisaoppilaitoksen muurien ulkopuolelle ei saa menna eika liikuntamahdollisuuksia ylipaansa juoksemisen ja jalkapallon lisaksi juurikaan ole.
Varmasti lastenkodin johtaja oli siina oikeassa, etta kehittyvassa maassa tanssin avulla on vaikeaa saada toimeentuloaan tai ainakin pitaa olla riittavan luova ja vahva ja omata sellaisia taitoja, joilla pystyy rakentamaan kokonaan uudenlaista yritys/toimeentulon kulttuuria itselleen. En kuitenkaan silloin tarkoittanut tanssista hanelle ammattia. Toisaalta pidan myos vaarana esimerkiksi suomalaisten kummien rahojen kayttoa nuoren koulutukseen, jos jo lahtokohtana on suuri vaara, etta koulutus ei johda alalle tyollistymiseen. Niitakin tarinoita olen syksyn kuluessa kuullut.
Toisaalta, kehitysmaassa ammatti kuin ammatti on tarkea. Se avulla on mahdollista saada toimeentulonsa. Valttamatta ihmisille ei tule edes mieleen miettia ammatinvalinnan merkitysta tai sopivuutta, silla vaihtoehtoja on vahan. Mika tahansa ammattikoulutus on parempi kuin ei mitaan.
Tulevaisuuden pohtiminen sopi hyvin myos kyseisen aamun aamunavauksen teemaan, jossa sosiaalityontekija Matu wa Wanjuku keskusteli opiskelijoiden kanssa heidan tyoelamansa visiosta. Jokaisella kristitylla tulee olla visio omalle elamalleen, han sanoi.
Tassa on esimerkki nuoresta naisesta, joka tyoskentelee Kenian tarkeimman puhelinoperaattorin Safaricomin palveluksessa. Artikkelissa on kaikki uratarinan elementit kohdallaan. Miten henkilo kiinnostui tekniikasta ja luonnontieteista, missa han opiskeli, miten han sai ensimmaisen tyopaikkansa, mita tyo pitaa sisallaan, mitka asiat ovat hanen intohimonsa tyossa, naisen asema tyoelamassa seka lopuksi joitain nakokulmia arjen muuhun elamaan.
http://www.nation.co.ke/lifestyle/lifestyle/I-am-all-about-technology-and-people/-/1214/2523696/-/lb9sus/-/index.html
Televisiossa pyorii ohjelma, jonka nimi on "Young and rich", jossa alle 30 -vuotiaat omalla tyollaan rikastuneet kertovat koko elaman/uratarinansa. TV:ssa naytetaan myos paivittain kristillisia ohjelmia ja tarinoita siita, miten henkilo tuli uskoon ja miten sita kautta koko elama, myos tyo, muuttui toiseksi.
Jotkut siis parjaavat kehittyvassakin maassa.
Uraohjaus ja autoritaarinen yhteiskunta
Nakuru Training Institutessa tapahtuvasta uraohjauksesta kirjoitin jo aiemmin. Siella opettajat vaittivat, etta kenialaiset vanhemmat eivat yleensä pakota lastaan sellaiseen ammattiin, johin tama ei halua.
Keniassa arvellaan olevan 1 - 2 miljoonaa orpoa lasta ja lisaksi valtava maara koyhien ihmisten lapsia, joista osa paasee ammatilliseen koulutukseen joko ulkomaisen tai paikallisen tukijarjestelman/sponsorin avulla. Olen seurannut vieresta muutaman lastenkodissa kasvaneen nuoren opinto/tyoelamapolkua.
Autoritaarinen johtaja tai sosiaalityontekija saattaa paattaa nuoren puolesta, minne tama lahetetaan opiskelemaan. Tapasin vuonna 2010 ompelijaksi pakotetun nuoren, joka oli erittain taitava tanssimaan, tekemaan koreografioita ja naytelmia seka pystyi innostamaan muut nuoret mukaansa erilaisiin luoviin projekteihin. Yritin silloin kysya lastenkodin johtajalta, olisiko kaupungissa mitaan paikkaa, jossa han voisi harrastuksena kehittaa taitojaan. Johtaja suuttui minulle todeten, etta tassa yhteiskunnassa ei sellaisia taitoja tarvita.
No, nyt neljan vuoden kuluttua teetin hanella muutaman vaatteen. Vakuutuin siita, etta han ei ainakaan viela ole hyva ompelija. Vieresta seurasin kahden ompelijan tyota, joista toinen oli erittain taitava tyossaan, toisen ura-ankkurit ovat aivan jossain muualla.
http://www.luonnontieteilijat.fi/ura_ja_tyo/ura-ankkurit
Ompelijan kohtuullisen hyvasta englanninkielen taidostakaan huolimatta toiveeni edes piirustuksen kautta eivat menneet perille. Uskon, etta jos Kenia olisi vahan rikkaampi valtio, nuori ompelija olisi itse onnellisempi ja hyodyttaisi paremmin kenialaista yhteiskuntaa tarjoamalla esimerkiksi sisaoppilaitoksissa opiskeleville nuorille iltaisin tanssin/liikunnan opetusta. Siella moni nuori vapaa-aikanaan katsoo TV:sta huonoja afrikkalaisia saippuasarjoja tai osallistuu korkeintaan johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen. Aktiiviliikunta on vahaista, koska sisaoppilaitoksen muurien ulkopuolelle ei saa menna eika liikuntamahdollisuuksia ylipaansa juoksemisen ja jalkapallon lisaksi juurikaan ole.
Varmasti lastenkodin johtaja oli siina oikeassa, etta kehittyvassa maassa tanssin avulla on vaikeaa saada toimeentuloaan tai ainakin pitaa olla riittavan luova ja vahva ja omata sellaisia taitoja, joilla pystyy rakentamaan kokonaan uudenlaista yritys/toimeentulon kulttuuria itselleen. En kuitenkaan silloin tarkoittanut tanssista hanelle ammattia. Toisaalta pidan myos vaarana esimerkiksi suomalaisten kummien rahojen kayttoa nuoren koulutukseen, jos jo lahtokohtana on suuri vaara, etta koulutus ei johda alalle tyollistymiseen. Niitakin tarinoita olen syksyn kuluessa kuullut.
Toisaalta, kehitysmaassa ammatti kuin ammatti on tarkea. Se avulla on mahdollista saada toimeentulonsa. Valttamatta ihmisille ei tule edes mieleen miettia ammatinvalinnan merkitysta tai sopivuutta, silla vaihtoehtoja on vahan. Mika tahansa ammattikoulutus on parempi kuin ei mitaan.
Uraohjaus kehittyy
Lokakuussa 2014 pyysin Nakuru Training Instituten tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoita kuvaamaan piirtamalla omia tulevaisuuden visioitaan tyoelaman suhteen. Suurin osa opiskelijoista toivoi saavansa oman fashion- ja design -liikkeen, jossa myydaan muodikkaita vaatteita, mahdollisesti myos koruja ja muita vaatteisiin sopivia somisteita. Yksi toivoi, etta han voisi myos neuvoa asiakkaita pukeutumisessa. Toinen taas mainitsi erityisesti lasten vaatteet.Tulevaisuuden pohtiminen sopi hyvin myos kyseisen aamun aamunavauksen teemaan, jossa sosiaalityontekija Matu wa Wanjuku keskusteli opiskelijoiden kanssa heidan tyoelamansa visiosta. Jokaisella kristitylla tulee olla visio omalle elamalleen, han sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti