Osasto oli väljä, vastapäätä istui Oslossa ilmastonmuutostutkijana työskentelevä Italian pohjoisosista kotoisin saksaa äidinkielenään puhuva nuori fyysikkomies. Toisella puolella käytävää matkusti australialainen nuori nainen, kemisti, joka teki arkeologiasta väitöskirjaa sekä Tukholmassa että Hollannissa jossain kaupungissa, josta en saanut selvää. EU:n antama stipendi kuulemma edellytti kahden väitöskirjan tekoa, sitä en ymmärtänyt, miksi. Keskustelu sujui innokkaana koko matkan ajan, 4 tuntia. Mies vakuutti, ettei tiedemaailmassa ilmastonmuutoksesta ja sen syistä ole mitään erimielisyyttä ollut vuosikausiin, mutta ratkaisujen avaimet ovat nyt muualla.
Junassa tarjottiin Tanskan puolella kahvia ja keksejä, mutta ne kerättiin pois, kun saavuttiin Saksaan. Mitään rajamuodollisuuksia ei ollut. Koimme ihmeellisen tilanteen, kun yhtäkkia vaunun perässä olevat vaunut irroitettiin junan liikkuessa ja tajusimme, että istuimme aivan kuljettajavaunun vieressä. Kuvasta näkyy, että saatoimme vilkuttaa perään jäävän junan kuljettajalle.
Hampuri
Olin ostanut Booking.comin kautta majapaikan mahdollisimman läheltä asemaa. Kävelymatkan päässä sijaitseva loppuunmyyty Hotelli Alt Nürnberg osoittautui erittäin onnistuneeksi. Yöpymisen hinta oli noin 100 € aamupaloineen, eli ei ollut ihan kaikkeista halvimpia majapaikkoja.
Kahden matkalaukun salaisuus piili siinä, että olin saanut toiveena tuoda mukanani mätiä jouluruuaksi. Sehän ei ollut ihan helppo juttu, miten kuljettaa pakasteita junassa kahden vuorokauden ajan. Hampurissa kävi kuitenkin niin hienosti, että sain mädit pakastimeen yöksi.
Aseman ja hotellin välillä oli pienimuotoinen joulubasaari, josta iltakävelyllä kävin maistamassa paikallista Gluhweiniä ja ajattelin ostaa sieltä myös vähän iltapalaa, mutta muut kojut oli jo majoittumiseni aikana suljettu. Oli pakko kävellä takaisin asemalle nauttimaan saksalaisherkkuja, bratvurstia ja olutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti