Matatussa ura-ajatuksia

Olen istunut keskipaivalla muutaman kerran lahes tunnin Nakurun matatuasemalla odottamssa, etta matatu tayttyisi ja paasisin 6 kilometrin matkan nykyiseen kotiini. Molemmilla kerroilla edellinen matatu oli juuri tayttynyt ja olin ensimmaisena menossa seuraavaan. Se onni tilanteessa on, etta voi valita istuinpaikkansa, ei tarvitse kompia kapeaa kaytavaa pussukoiden kanssa takapenkille ja sielta ulos. Viimeksi harmitti vietavasti, kello oli vahan yli 11. Olisin ehtinyt kayda kahvilla, kuten olin ollut aikeissa, tai sitten olisi pitanyt jattaa banaanit ostamatta.

Istuin kuljettajan takana olevalle penkille ikkunan viereen. Kaksi ihmista pitaa nostattaa ylos, kun poistun. Minulla oli tapotaysi reppu ja kaksi muovikassia, toisessa Kenyatta Avenuelta roskiksista kerattyja kenka- ja kannykkalaatikoita. Samaan aikaan taakseni istahti nuori aiti pienen tyttarensa kanssa.

Hetken kuluttua viereeni istahti keski-ikainen hyvan kokoinen mekkoon ja essuun pukeutunut rouva, jolla oli iso taysinainen kassi, paallimmaisena terttu banaaneja. Kassin han jatti ovenpieleen etuistuimen taakse. Han kaivoi jostain pienen muovipussin, jossa oli ranskalaisia perunoita, puristi ketsupit paalle ja soi osan. Nalka kurni vatsassani ja mietin, pitaisikohan minunkin syoda yksi juuri ostamistani banaaneista. No ei nyt sentaan, lounas on kello 13.

Kuljettajan viereen vasemmalle penkille istui nuori tyylikas moderni nainen. Laskin, etta meita on nyt 4, aika kuluu. Sitten ilmestyi paikalle erittain runsasmuotoinen turkooseissa vaatteissa oleva rouva, joka halusi valttamatta istua etuistuimen kapealle keskipaikalle, vaikka matatu oli lahes tyhja. Nuori nainen nousi ylos ja antoi tilaa. Nyt meita on viisi. Hetken kuluttua turkoosipukuinen paatti kuitenkin lahtea, nostatti nuoren naisen ylos ja samalla jostakin keskipenkille ilmestyi nuori mies. Aika kului, meita on edellen viisi. Molemmat etupenkkilaiset poistuivat. Apua, kolme!

Meita pitaisi olla 14, ennen kuin tama liikennevaline lahtee liikkeelle, mietin. Ei ole kirjaa eika kasityotakaan mukana. Mitakohan pitaisi tehda? Enka voi kuvatakaan, koska kamera on ruokaa taynna olevan repun pohjalla. Vastapaata ajovaylan toisella puolella on valtava kasa reppuja. Mitakohan niissa on sisalla? Nuori nainen vauva selassa ja lapsi kasipuolessa osti jotain. Selkaan siirtyi suuri sakki, kavelyasento muuttui kumaraksi, vauva roikkui kantoliinassa puoliksi etupuolella ja lapsi edelleen kasipuolessa.

Tuijotin ylla valokuvassa olevaa nakymaa matatun ovesta ja seurasin, mita siella tapahtuu. Jossain vaiheessa oven eteen oli ilmestynyt iso kasa erilaisia pakkauslaatikoita. Matatu -kundi sanoi, etta minun ja vieressani istuvan rouvan pitaa siirtya etupenkille, silla tavara tulee mukaan. Ok, paasin laitaan. Se on hyva, silla jaan matatusta yleensa ensimmaisena pois. Vieressani istuva rouva kysyi, voinko tarjota hanelle kotitaloustyota. Istuimme paljaat kasivarret niin kiinni toinen toisissamme, etta  vakisinkin mietin Ebolaa. Jos se leviaisi, miten taalla liikuttaisiin paikasta toiseen.

Pakkauslaatikkokasan taakse ilmestyi jostain kundi, jolla oli metallisessa tyontokarryssa myos pakkauslaatikoita. Mita nyt? Ne lastattiin matatun takakonttiin, mutta vieressa olevaa kasaa ei kukaan ryhtynyt siirtamaan sisalle. Vaihdoinko vierustoverini kanssa turhaan istuinpaikkaa? Kello oli 11.40. Nalka. Yritin miettia, minka asian ajattelu olisi hyodyllista. Ajatukset harhailivat. Mika on ollut hankalinta tyoelamassa? Tosi positiivinen ajattelun aihe, mietin, mutta ehka juuri sopiva paikka. Joskus on kielletty tekemasta isoja asioita, joita itse olen kokenut oman tyoni kautta tarkeiksi. Mutta organisaatio...No, mita on tyon imu? Onko sita tyossa? Verkkosivujen teksteja ja paivityksia, lehtiartikkeleita. koulutustilaisuuksia ja esitysten valmistusta.... mutta ennen kaikkea tyon vieressa on ollut suurta todellista imua, kirjoja kirjoitaessani, ongelmaperaisen oppimisen koulutuksessa. Oliko imua joskus labrassa? Onkohan taalla tyon imua, ajoittain tuntuu, etta todella on. Kukaan ei ainakaan kiella ja monet kiittavat ...

Matatussa kuljetetaan melkein kaikkea, jopa kerosiinia kannussa ihmisten keskella.

Taas laskin matkustajia. Tassa ajassa olisin jo kavellyt kuusi kilometria. Mutta, ei kiitos naiden kantamusten kanssa. Pitaa kuitenkin joka tapauksessa jaksaa kavella Steinerilta ylos makea Instituutille.  Kieltaydin edelleen ikkunan takana kayvien kauppiaiden tarjouksista. Juotavaa olisi kuitenkin voinut ostaa. En ostanut. Tai pahkinoita. Lankesin syomaan banaanin. Yhtakkia aivan matatun eteen poikittain ilmestyi pitkanlinjan matatu, joka tyhjensi asiakkaansa siina. Voi hyvat hyssykat tata tungosta.

Vihdoin takanani alkoi olla sen verran liiketta, etta sopi toivoa matatun tayttyvan. Matkalla Matatu -kundi koputti olkapaahani ja kerasi 40 shillingin maksun. Viereinen rouva kaivoi rahat jostain essunsa alta ja tyonsi 40 shillinkia kateeni ja piilotti loput rahansa jonnekin vaatteisiinsa. Raha liikkuu matatussa katevasti ihmiselta toiselle. Kuuden kilometrin matka oli vienyt aikaa lahes puolitoista tuntia.

Matatut ovat usein niin huonokuntoisen nakoisia, etta Suomessa ihmiset eivat uskaltaisi kyytiin.

Tassa liikkuvassa ja pompivassa kyydissa matatun etupenkilta otettuja kuvia lapi Nakurun Matatu -aseman

Koulutuspolitiikkaa

Tietotekniikan opiskelijoita,  Nakuru Training Institute

Kenian hallituksen koulutuspoliittisissa linjauksissa maaritellaan koulutuksen tavoitteet seuraavasti.
1. Hankittujen tietojen ja taitojen hyodyntaminen yhteiskunnassa
2. Koulutuksen kautta saavutettu sosiaalisen aseman nousu (lifestyle)
3. Koulutetun tyollistyminen palkansaajana
4. Koulutetun tyollistyminen yrittajana ja sita kautta tyon tarjoaminen muille

Vuonna 2002 Kenian hallitus oivalsi, etta yliopistokoulutuksen saaneilla nuorilla oli suuria vaikeuksia loytaa tyota yksityiselta sektorilta samoin kuin tyonantajien oli vaikeaa loytaa sopivaa henkilokuntaa. Sen seurauksena saadettiin laki, jolla pyrittiin vaikuttamaan opiskelijoiden parempaan tyollistymiseen.

Hallituksen ja yksityisen sektorin tyonantajien valille luotiin projekti, jossa on pyritty selvittamaan  yksityisen sektorin vaatimuksia tyoelamaan tulevien osalta ja samalla tehda niita opiskelijoille tiedoksi. Projektissa kasitellaan mm. seuraavia asioita:
Mita ovat yksityisen sektorin vaatimukset?
Miten tehdaan opiskelijoille tiettavaksi, mita yksityinen sektori edellyttaa?
Miten opiskelijat paasevat yksityiselle sektorille toihin?

Pakollinen harjoittelu

Myohemmin tahan projetiin liittyen lakiin on sisallytetty paatos, jonka mukaan kaikkiin yliopistotasoisiin koulutusohjelmiin sisaltyy pakollinen kolmen kuukauden harjoittelu alalla. Laki ei viela koske muita alemman tason oppilaitoksia, mutta se on jo hallituksen polittiikkaohjelmassa ja on oletettavaa, etta se tulee piakkoin koskemaan kaikkia ammattiin valmistavia koulutusohjelmia.

Oppilaitoksen tehtavana on etsia opiskelijoilleen harjoittelupaikat. Suomeen verrattuna tama on kiinnostava tieto, silla vielakaan laheskaan kaikkeen yliopistokoulutukseen ei liity pakollista harjoittelua toisin kuin ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten koulujen koulutusohjelmissa.

Keniassa valmistuttuaan yliopistosta nuoret joutuvat lisaksi usein tyoskentelemaan kolme kuukautta ilman palkkaa omaksuakseen tarvittavia tyoelaman taitoja. Tata pidetaan yleisesti hyvaksyttyna tapana paasta tyomarkkinoille ja kehittaa myos ns. siirrettavia taitoja (transferable skills), silla tyopaikoista on aarimmaisen kova kilpailu. Kysyin Elias Omondilta, joka Nakuru Training Institutessa vastaa opiskelijoiden harjoittelusta ja tyollistymisesta, mita paikallinen ammattiyhdistysliike sanoo asiasta. Ymmarin, etta ei juuri mitaan. On parempi, etta nuoret tyollistyvat jotakin kautta, silla tyottomia  korkeastikoulutettuja pidetaan yleisesti uhkana yhteiskunnalle. Koulutettujen on syyta kayttaa aivojaan johonkin hyodylliseen mieluummin kuin viettaa aikaansa kotona ja ajautua turhautuneena mahdollisesti rikollisiin ryhmiin, jotka yleensa maksavat kohtuullista palkkaa. Mm. Nairobin Weastgatessa syksylla 2013 tehdyn pommiattentaatin tekijoina oli korkeasti koulutettuja henkiloita, jotka olivat saaneet koulutuksensa USA:n ja Britannian maineikkaissa yliopistoissa. 

Alumintoiminta 

Nairobin yliopistossa on talla hetkella noin 52000 opiskelijaa. Kaikkiaan vuonna 1957 perustetusta yliopistossa on valmistunut noin 200 000 henkiloa.

Keniassa Nairobin yliopisto aloitti ensimmaisena alumintoiminnan. Tarkoituksena on luoda kontaktiverkostoja opiskelijoiden ja jo tyoelamassa olevien valille esimerkiksi erilaisten uratapahtumien kautta. Tassa toiminnassa erityisesti ns. siirrettavien taitojen siirtoa vanhemmalta kolleegalta nuoremmalle pidetaan tarkeana. Opiskelija voi olla myos henkilokohtaisesti yhteydessa sopivaan kokeneeseen kolleegaan.

Alumnitoimintaa hoitaa yliopiston ulkopuolella yhdistys, jonka nimi on Universtity of Nairobi Alumni Association, UONAA. Puheenjohtaja ja organisaation hallitus/johtoryhma  ovat entisia yliopiston opiskelijoita. Yliopiston sihteeristo toimii yhdistyksen kontaktifoorumina yliopistoon pain.

UONAA pyrkii rakentamaan Nairobin yliopistolle ns. Alumni Centre n, jossa tyoelamassa olevat ja opiskelijat voisivat tavata ja jarjestaa erilaisia tapahtumia. Jo nykyaan yhdistys jarjestaa toimintansa tunnetuksi tekemiseksi konferensseja, jota mainostetaan laajalle. Niiden kautta pyritaan saamaan uusia alumneja toimintaan.

Alumintoiminnan paamaarana on myos kerata varjoja yliopiston toiminnan tukemiseksi erilaisiin rahastoihin. Yliopiston rahavarat ovat vahissa, eika yliopisto pysty tarjoamaan koulutusta kaikille niille, jotka sita haluavat. Ns. rinnakkaiset erittain kalliit koulutusohjelmat, joihin vain rikkaat voivat osallistua, koetaan epaoikeudenmukaisina ja siksi toivotaan, etta mieluummin yliopistojen rahoitus olisi riittava eika opiskelumahdollisuuden pitaisi olla niin paljon kiinni perheen varallisuudesta. Yliopisto joka tapauksessa maksaa, eivatka opiskelijat eivat saa mitaan yhteiskunnan tukea opintoihinsta. Poikkeuksena hyvin vahavarainen saattaa joskus saada jonkun pienen stipendin.

Paasaantoisesti koulutus Keniassa maksaa aina jotakin, jopa alakoululaisten osalta valtion kouluissa esimerkiksi koulupuvut ja koulukirjat tulevat vanhempien kustannettaviksi. Siksi kaikilla ei lahjakkuudesta huolimatta koskaan ole mahdollisuuksia edes kunnollisiin peruskoulu-, saati sitten yliopisto-opintoihin. Nakuru Training Institutenkin sisaoppilaitosopiskelijoista noin puolet on jonkinlaisen ulkopuolisen tuen piirissa. Nuoren koulumaksu maksetaan joko joko Britanniasta, Suomesta tai nuorella on kenialainen sponsori.

Katso lisaa alumnitoiminnasta  University of Nairobi Alumni Association (UONAA)

Kielipolitiikkaa

Keniassa on kaksi virallista kielta, swahili ja englanti ja erilaisia heimokielia on kaikkiaan 42. Useimmat ihmiset joutuvat siis opiskelemaan kolmea kielta, omaa heimokieltaan ja kahta maan virallista kielta, swahilia ja englantia. Ylaluokkaan kuuluu ihmisia, jotka puhuvat keskenaankin paaasiassa englantia ja alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvien kielitaito ainakin englannin kielen osalta saattaa olla hyvinkin heikko. Kielitaito kuvastaakin vahvasti yksilon sosiaalista asemaa yhteiskunnassa.

Keniassa koulunkaynti aloitetaan jo 3 - 4 vuotiaana. Paivakoti-ikaisille puhutaan ja opetetaan paaasiassa omaa aidinkielta tai swahilia, mutta jo ennen alakoulun alkamista lapsille saatetaan opettaa myos englantia. Alakoulua kaydaan viela omilla kielilla ja englantia opetetaan vieraana kielena. Varsinaisesti hyvan englanninkielen taidon saavat vasta ne, jotka ovat kayneet lukiotasoisen koulun, jossa opetuskielena on englanti.

Suomessa nama pienokaiset olisivat aamupaivalla noin klo 10 paivakodin pihalla.

4 - 5 vuotiaan kouluvihko.

Kenian naapurimaassa Tansaniassa on erilainen kielipolitiikka kuin Keniassa. Siella maan virallinen kieli on swahili ja englantia opetetaan vieraana kielena. Miksi nain eri tavalla kuin Keniassa? Sain vastaukseksi, etta Tansaniassa on tahdottu kielipolitiikalla korostaa maan yhtenaisyytta, koska siellakin on paljon heimokielia. Keniassa taas on nahty, etta englanninkielen taito on nykymaailmassa valttamaton.

Kielitaidon vaikutuksista oppimistuloksiin en saanut vastausta. Joidenkin tutkimusten mukaan kenialaiset ovat parempia sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ja vieraanvaraisempia ja suvaitsevampia esim. maahan muuttavien ulkomaalaisten suhteen kuin tansanialaiset. Suvaitsevaisuudesta sain kokemusta tanaan aamulla, kun minareetista kaupungilta kuului rukouskutsu (minusta huutamalla) alkaen kello viisi ja paattyen vahan ennen kuutta. Ihmettelin, miten Instituutissa siedetaan sita, kun sen viereen rakennetaan moskeijaa. Vastaus oli, etta maassa on uskonnonvapaus, se on maaritelty perustuslaissa. Jokainen saa harjoittaa uskontoaan miten haluaa.

Ammatti-instituutilla kieliongelma nakyy siten, etta vaatetusalaa ja kampaus/kauneudenhoitoa opiskelevien vain peruskoulun kayneiden englanninkielen taito saattaa olla hyvin puutteellinen. Joskus ihmettelenkin, mita he esimerkiksi ymmartavat aamunavauksissa, joissa saatetaan kasitella vaikeita sosiaalisia tai uskonnollisia kysymyksia. Instituutissa yritettiin viime vuonna panostaa opiskelijoita puhumaan englantia keskenaan, mutta se ei onnistunut.

Jalleen Nakurussa

Edellisessa blogisessiossani kuvasin lahinna Kenian Nakurussa toimivan toisen asteen oppilaitoksen Nakuru Training Instituten toimintaa. Nyt olen palannut tanne. Pyrin kirjoittamaan teksteja lahinna opiskelu/tyo/uranakokulmasta, jossa voin yhdistaaa kenialaisten ja suomalaisten kokemuksia.

Saavuin Keniaan noin viikko sitten. Vierailin tulomatkalla suomalaisen vaitoskirjatyontekijan kotona. Tapasin siella myos suomalaisen taalla gradutyotaan tekevan opiskelijan. Hammentavaa ja ilahduttavaa oli, etta han nopeasti tunnisti minut. Han on osallistunut Agronomiliiton, Metsanhoitajaliiton ja Luonnontieteiden Akateemisten Liiton mentorointiohjelmaan. Hei, tamapa alkoi paremmin kuin luulin, ajattelin. Haastetta ura-asioiden miettimiseen riittaa tastakin nakokulmasta.

Asun ammatti-instituutin kampuksella vierasmajassa (guest house), kuvassa vasemmalla oleva rakennus, syon sisaoppilaistosopiskelijoiden kanssa samaa ruokaa, kuvassa kaalia ja ugalia, ja matkustan kuuden kilometrin paassa olevan Nakurun keskustaan paikallisella matatulla. Alla olevan kuvan otin tanaan iltapaivalla, kun odotin matatun lahtoa Nakurun matatuasemalla.

Nakurussa ohjelmassani on ainakin seuraavia asioita: tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoiden kanssa kutomiseen liittyva kurssi (knitting course), hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinnon suorittaneille tunteja ainakin korvapuustien ja sampyloiden tekemiseen, yleisesti koulun opiskelijoille iltaisin toimintaa, jossa voidaan hyodyntaa erilaisia jatejakeita. Lisaksi pitaisi uudelleen kayda lapi instituutin arjen jatehuoltoa, jota tyota olin taalla kevaalla 2010 tekemassa. Ja lopuksi opiskelijoiden ura-asioihin ja tyoelamaan sijoittumiseen liittyvien asioiden lapikaynti kiinnostaa erityisesti. Instituutissa on seka ura-ohjaaja/sosiaalityontekija etta henkilo, jonka vastuulla on tukea opiskelijoiden harjoittelupaikkojen etsintaa seka tyollistymista.

Suomi-Kenia Seuran toimintaa

Suomi-Kenia Seuran puheenjohtajana sain yhdistyksen vuosikokoukselta tehtavaksi selvittaa, josko yhdistykselle voitaisiin ottaa joku oma hanke ja tukemisen kohde Keniassa. Yhdistyksen jasenilla on erilaisia projekteja myos Nairobissa, joihin tutustun taman matkan aikana ja pyrin kertomaan myos niista tassa blogissani.