Milano - Travemünde - Helsinki

Valintaongelmia

Suunnittelin tekeväni paluumatkan Itä-Euroopan kautta. Pimeydestä tuli ongelma. En kuitenkaan halunnut matkustaa talven pimeydessä itselleni tuntematonta reittiä junien lisäksi osin busseilla, vaikka esimerkiksi Baltian maissa liikkuvan Lux Expressin bussit tiedänkin oikein hyviksi. Koska en halunnut myöskään jälleen kiertää junalla Jyllannin kautta, ainoaksi mahdollisuudeksi sillä hetkellä osoittautui Milanosta suoraan junalla Travemündeen ja sieltä laivalla Helsingin Vuosaareen.

Matka osoittautuikin erittäin helpoksi ja vaivattomaksi. Aamulla 7.20 junalla Milanosta Baseliin, jossa olin 11.32. Siellä ehdin noin puolentoista tunnin aikana syödä asemalla lounaan. Klo 13.06 lähti juna Hampuriin, jossa olin klo 19.35. Hampurissa vaihdoin Travemündeen menevään junaan ja Travemündessä vielä kerran vaihto sataman junaan. Sataman asemalla olin 21.22, josta oli vielä noin tunnin kävelymatka laivaterminaaliin. Matkapäivämatkan pituus kokonaisuudessaan oli noin 16 tuntia, jolloin mukaan on laskettu aamun ja illan liikkumiset asemalle/laivaterminaaliin.

Baselin aseman lounaspaikka.

Baselin aseman ylätasanne

Kakkosluokan juna Basel - Hampuri

Matkalukemisena tarinoita Helsingin Vanhankaupunginlahden kalastajista ja pirtukauppiaista.

Travemünden asema

Travemünden sataman asema.

Terminaali on jossain kaukana. Alhaalla ihmettelimme, miten pääsemme sinne.

Matkan yllättävin kohta
oli löytää tiensä Travemünden satamasta laivaterminaaliin. Olin ostanut junalipun Saksan rautatieyhtiön DB:n kautta suoraan Baselista Travemünden satamaan, eikä tullut mieleenikään, että junalla ei satamassa pääsisi suoraan laivaterminaaliin.

Tässä Facebook -päivitys 7.1.2020.

"Tulin Travemundeen satamaan junalla. Onneksi matkaseurana oli itävaltalainen Suomessa asuva suomea puhuva mies. Muuten siinä pimeydessä.... No, satamassa oli vain pieni junapysäkki. Mentiin alas ja ihmeteltiin.

Nähtiin bussi, joka just meni portista sisälle satama-alueelle, mutta ei ottanut meitä kyytiin. Portti sulkeutui ja jäätiin ulkopuolelle. Löydettiin bussipysäkki, mutta bussi kulki tunnin välein.

Paikalle tuli ukrainalainen kundi, jolta kysyttiin neuvoa. Hän sanoi, että pitää kävellä ainakin kaksi kilometriä tetminaalille. Kuljettiin asfaltoitua polkua pimeydessä pellon laitaa, kunnes nähtiin ensimmäiset talot ja autotie. Sitten taas kävelytietä. Kundi kulki kanssamme loppuun asti terminaalille ja kiitettyämme häipyi nopeasti paikalta.

Terminaalissa englantia puhuva mies kertoi minulle sanoneensa bussikuskille, että meidät pitää ottaa kyytiin. Bussikuski ei kuitenkaan suostunut siihen. No, vähän ihmeteltiin.

Elämä on. Laivassa on sauna."

Travemünde, Finnstarin kannelta illalla

Laivalippujen hankinta

Olin ostanut laivaan halvan naispaikan, joka tarkoitti pientä kolmen vuoteen sisähyttiä. Kämppiksekseni tuli nuori saksalainen nainen, joka oli asunut Suomessa kuusi vuotta. Hän työskenteli Helsingin yliopistossa tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin Itämeren tilaa. Taas päästiin keskusteluihin ympäristöstä. Hän mainitsi, että häntä usein itkettää, kun hän katsoo mikroskoopilla Itämerestä otettuja näytteitä.

Sisähytissä nukkuminen vieraan ihmisen kanssa tuottaa pientä hankaluutta, sillä hytti on sysipimeä valojen sammuttamisen jälkeen. Helposti kokee häiritsevänsä toista, jos haluaa liikkua eri aikataulussa. Selvisimme kuitenkin hyvin.

Laivan etukäteen ostettava ateriapaketti sisälsi ensimmäisenä päivänä aamiaisen/brunssin, illallisen ja satamaan tultaessa toisen aamiaisen seisovasta pöydästä. Hinta vaikutti korkealta, mutta käytännössä toinen vaihtoehto olisi ollut täysin mahdoton, että olisin tuonut eväät mukanani, muuten kaiken ostaminen laivalta olisi todennäköisesti tullut kalliimmaksi ja hankalammaksi. Hyttikämppikseni oli varannut mukaansa eväät. Hän oli lyhyemmän matkan päästä Saksasta liikkeellä omalla autollaan ja oli kokenut tällä reitillä matkustaja. Lähes kaikki muutkin matkustajat olivat liikkeellä autollaan, Vuosaaressa meitä jalan laivasta poistuvia oli vain alle kymmenen henkeä.

Kämppikseni ihmetteli, miten ihmeessä Travemünden sataman liikennettä ei saada toimimaan ja samalla hän kehui suomalaisia ja Vuosaaren satamaa. Ja totta olikin, Vuosaaressa ei tarvinnut yhtään ihmetellä, miten laivasta pääsee pois. Meitä jalkaisin liikkuvia odotti iso taksi, joka kuljetti meidät asiallisesti terminaaliin, jonka lähellä oli bussipysäkki ja suora yhteys Vuosaaren metrolle.

Finnstar

osoittautui oikein hienoksi laivaksi, jossa oli kaikki tarpeellinen, hyvä ravintola, baari ja kahvila, lasten leikkihuone, kannella hienot tilat, jos ilma vain olisi sallinut siellä oleilun. Hytti oli tavallinen perushytti. Parasta kuitenkin  oli saunaosasto, jossa viihdyinkin pitkään ja lähes koko ajan sain olla yksin. Matkustajia oli kohtuullisen vähän.