Ilri, International Livestock Research Institute, Nairobi

Instituutin tehtavana on parantaa ruokaturvaa ja vahentaa koyhyytta kehittyvissa maissa tutkimalla kotielainten parempaa ja ekologisesti kestavampaa kayttoa. Suomalainen Sara Ahlberg aloitti siella vaitoskirjatyonsa vuonna 2013, aiheenaan homekontaminaatioiden  ja homeiden tuottamien syopaa aiheuttavien aflatoksiinien maaran vahentaminen ravintoketjussa. Sara Ahlbergin tehtavanimike on YK:n apulaisasiantuntija (junior Professional Officer).

http://www.cimo.fi/jpo

Kenialaisten paaravinto on maissi, 

jota syodaan ns. maissipuurona eli ugalina lahes joka paiva. Aspergillus -home on erittain suuri ongelma maissin tuotannossa sademetsayyohykkeella, jossa ilmasto on seka lammin etta kostea. Keniassa maissin tuotannosta vastaavat paaasiassa pienviljelmat, ja niinpa maassa onkin suuria teknologisia ongelmia maissin kuivaamiseksi riittavan kuivaksi, jotta homeet eivat paasisi kasvamaan. Home on ongelma erityisesti maissin sailytyksessa, mutta voi ilmestya maissiin jo kasvukauden aikana.

Homeet tuottavat syopaa aiheuttavia aflatoksiineja erilaisia maaria. Homeen maku esimerkiksi ugalissa ei valttamatta tarkoita, etta siina olisi mykotoksiineja paljon ja toisaalta vaikka homeen makua ei olisikaan, mykotoksiineja saattaa silti olla paljon.

Alla kuvia ja pari videopatkaa ugalin seka keittamisesta etta tarjolle asettamisesta.

Ylimmassa kattilassa on ugalia, keskimaisessa ruskeita papuja ja alimmassa maitoteeta. Kuva on kenialaisesta "ravintolasta", joka on rakennettu puukepeista ja vanhoista sementtisakeista. "Ravintola" tekee ruokaa rakennustyomiehille ja itsekin kayn joskus ostamasta sielta chapateja, kenialaisia levylla paistettuja leipia.

Githeri on maissin, papujen ja perunan seos, myos hyvin tavallinen arkiruoka Keniassa.

FoodAfrica 

on Suomen rahoittama ohjelma, jolla pyritaan parantamaan maatalouden tuottavuutta neljassa Afrikan maassa. Hanketta johtaa professori Hannu J. Korhonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä. 

Yksitoista väitöskirjatutkijaa tekee parhaillaan töitä kentällä ja laboratorioissa. Paasin seuraamaan  Sara Ahlbergin ja graduaan tekevan Sini Laurikkalan tyoskentelya Ilrissa.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentId=307737&nodeId=23&contentlan=1&culture=fi-FI

Tutkimushankkeessa pyritaan loytamaan keinoja siihen, miten homeiden kasvua voitaisiin estaa rehu-maito-ketjussa, silla tulosten mukaan aflatoksiinit siirtyvat ravintoketjussa lehmanmaitoon ja aina aidinmaitoon asti.

Projektissa tutkitaan myos sita, voidaanko maitohappobakteerien avulla estaa tai vahentaa homeiden kasvua. Hapatetussa maitotuotteessa tietyt  maitohappobakteerit sitovat aflatoksiineja, jolloin toksiinit kulkeutuvat suoliston lapi aiheuttamatta ihmiselle terveydellista haittaa. Tarkoituksena on myos tutkia, voidaanko maitohappobakteereita kayttaa rehumaissin sailomisessa.

Bakteerien mikroskooppikuvaaminen ja geelielektroforeesi

Paivan aiheena oli petrimaljoilla kasvatettujen eri maitohappobakteerikantojen mikroskopointi ja kuvaus seka kantojen DNA:n selvittaminen geelielektroforeesin avulla. Paamaarana on selvittaa, onko maitohappobakteereissa eroja sen suhteen, miten hyvin ne estavat homeiden kasvua.
 

Taidot, joihin kiinnitin huomiota

Oli kiinnostavaa seurata, miten kaksi luonnontieteilijää työskentelee kansainvälisessa työyhteisössä. Ajattelin, etta ne tyoelämätutkijat, jotka väittävät, etta tyotä tehdään taidoilla, ovat oikeassa. Täällä esille nousi mm. kärsivällisyys ja kyky toistaa haluamansa asia useita kertoja. Toisaalta kehitysmaassa arvokasta on myos kyky tehda nopeita paatoksia, omien oikeuksien puolustaminen ja luovuus arjen monissa oudoissa tilanteissa, jotka vaan eivat suju samalla tavalla kuin Suomessa. Aamupaivan vaikeuksista huolimatta tyo sujui hyvin ja toivotaan, etta lopputuloskin on hyva.

Kiitos Sara ja Sini erittain kiinnostavasta tyopaivasta.