Ymmarsin niin, etta Keniassa on muutama vuosi poistettu peruskoulun opetussuunnitelmasta kadentaitoaineita eli piirustus, kuvaamataito, kasityot. Useimman oppilaitokset ovat jonkinlaisen uskonnollisen organisaation omistamia, joten musiikkia taalla joutuvat kaikki harrastamaan, koska kouluissa pidetaan aamunavauksia ja erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia, joissa musiikilla on keskeinen rooli.
Kaden taitojen opetuksen puute nakyi omissa syksyn projekteissani siten, etta koko opiskelijajoukkoa oli vaikea saada mukaan yksinkertaisiin askartelutehtaviin. Instituutin johto piti niita kuitenkin tarkeana. (3.11.2014, Roskaprojekti Nakuru Training Instituten opiskelijoille).
Loysin instituutin nurkista vanhoja kaytosta poistettuja lattialaattoja. Ajattelin, etta pensseli ja vahan maaleja toisi kaikki opiskelijat mukaan tekemaan oman taideteoksensa ja se olisi helpompaa kuin askartelu. Siihenkin mallin olin saanut roskalavapaviljongilta Helsingin juhlaviikoilta. Vain muutama poika oli kiinnostunut asiasta. Mutta he eivat maalanneet vaan aloittivat piirtaminen, joka osaltaan saattoi karkoittaa opiskelijoita, koska piirtaminen on vaikeampaa kuin jonkin abstraktin teoksen maalaaminen.
Ihmettelin myos tyttojen vahaista kiinnostusta asiaan. Joku tytoista mainitsi, etta pojat ovat luovempia. Miten niin, kysyin? En saanut opiskelijoilta vastauksia, mutta henkilokunta arveli, etta se johtuu koti/koulukasvatuksesta. Poikia tuetaan enemman.
Arvelen, etta moni ei ollut koskaan ennen nahnyt liimapurkkia, ei maalia, ei pensselia, ei tusseja tai puuvarikynia. Jos ei peruskoulussa opeteta ollenkaan kuvaamataitoa, kansalle ei kehity teknista osaamista, mutta ei kehity myoskaan visuaalista lukutaitoa ja se nakyy koko yhteiskunnassa. Osin oudoissa vaatteissa, kummallisissa rakennuksissa, teiden ja yhteiskuntarakenteen suunnittelussa, siisteydessa. Luonnossa on kauneutta rajattomasti, mutta rakennettu yhteiskunta on paasaantoisesti yhta sekamelskaa.
Viimeisella viikolla vihdoin maanittelujen jalkeen suostuin menemaan manikyyriin, jonka teki yksi instituutin opiskelijoista. Muuten kaikki meni aivan hyvin, mutta han ei yhtaan osannut lakata kynsia. Aikaa kului enemman ylimaaraisen lakan siivoamiseen kuin itse lakkaukseen. Oli ihan pakko todeta hanelle, etta enko ole taalla jo lahes kaksi kuukautta yrittanyt saada teita opiskelijoita ottamaan pensselin kateen ja harjoittelemaan kaden taitoja. Luulen, ettei han kuitenkaan ymmartanyt.
Toivon, etta opettaja vastaisuudessa hyodyntaa instituuttiin jattamiani maaleja ja pensseleita myos opetuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti