Kun paljon sataa, Kakamegan sademetsä

Vietimme kaksi päivää Kakamegan sademetsässä, joka oli Immun tärkein toive jo ennen matkaa. 

Sademetsä on 1600 - 1700 metrin korkeudella merenpinnasta ja käsittää nykyisin enää noin 10 % siitä pinta-alasta, joka sillä on ollut 1900 -luvun alussa. Se on ulottunut Afrikan mantereen läpi. 

Sademetsässä sataa parhaimmillaan 2000 mm vuodessa. Ilma oli koko ajan kostea ja aurinkoista aamupäivää lukuunottamatta ilma oli kohtuullisen viileä. Villasukat olisivat olleet tarpeen. Minä tietty taas unohdin, mutta Immu muisti.

Yösijassamme Rondo Retreat Centerissä meininki oli hyvin brittiläistä iltapäivätee mukaan lukien. Olimme täysihoidossa ja ruoka oli hyvää kuten yleensäkin Keniassa.

Pitkä kävelyretki 

Ensimmäisen päivän retkestä kerrottiin etukäteen, että se vie aikaa noin 3 - 4 tuntia  ja pituus on n. 10 km. Sinne ehdottomasti kiellettiin yksin meneminen. Oppaaksemme  mukaan saimme Timotyn. Tässä muutamia kuvia matkan varrelta ja niitä tarinoita, mitä Timoty kertoi.

Sademetsässä on päällyskasveja, jotka tappavat isäntäkasvin, kuten tässä kuvassa olevan puun. Loppu tulee hitaasti ja kestää vuosia.

Tässä taas eletään sopusoinnussa keskenään. 

Syötäviä sieniä. 

Passionhedelmä on köynnöskasvi, eikä sitä olisi kovin helposti erottanut pensaikosta.

Guava on erittäin korkea puu ja runko näytti hyvin paljaalta ja sileältä. Alla olevassa kuvassa on guavapuita molemmilla laidoilla ja oppaamme nimitti sitä guavakäytäväksi.

Tässä hahmottuu hyvin, miten korkeita sademetsän puut ovat.

River Yala

Puun mahlaa voidaan käyttää kynsilakkana.

  

Lyhyempi retki Lirhanda -vuorelle.

Lirhanda on alueen korkein vuori, noin 1730 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuori on syntynyt jonkinlaisen vulkaanisen purkautumisen yhteydessä ja sen huipulta näkee koko sademetsän. Vuoren rinteessä on 50 m syvä luola, jossa elää lepakoita.

Sademetsä ruohottuu nopeasti ja siksi polkuja raivataan jatkuvasti. Metsässä on myös useita erittäin myrkyllisiä käärmeitä, jotka yleensä kaihtavat ihmisiä, mutta saattavat kuitenkin piileskellä ruohikossa. Myös siksi ylimääräinen viherkasvusto raivataan pois. 

Eläimet

Sademetsässä elää suuri määrä perhosia, erilaisia hyönteisiä, lintuja ja kolme eri apinalajia, mutta ei isoja villieläimiä. Lintuja emme oppineet tuntemaan, mutta laulua kuultiin paljon. Immun oli tietysti pakko huilunsoittajana myös vähän ärsyttää niitä. Varsinkin colobusin ääntä oli hauska kuunnella ja olimme tavanneet sen jo Nakurujärvellä, jossa apina hermostui maastoauton katolla olevasta isosta pantterin kuvasta. Eniten nähtii sinimarakatin (b!ue monkey) hyppelyä puissa ja katseltiin sen syömäpuuhia. Kolmatta apinalajia punahäntämarakattia (red tailed monkey) emme nähneet.

Hämmennystä 

Immu oli saanut suomalaisessa koulussa ihan erilaisen käsityksen sademetsästä. Puiden latvat ovat niin tiheitä, että auringonvalo ei pääse läpi ja siksi siellä ei juurikaan ole aluskasvillisuutta. Kakamegassa se ei ollenkaan pitänyt paikkaansa, vaan sademetsän aluskasvillisuuskin oli hyvin rehevää.

Voi myös olla, että Immu oli ymmärtänyt väärin. Pääasia, että asia tuli korjattua, koska sademetsä Keniassa luonnon osalta juuri oli se ensisijainen kiinnostuksen kohde.

Lisätietoja:

https://en.m.wikivoyage.org/wiki/Kakamega_Rainforest

Meillä molemmilla on matkassa vain yhdet kengät. Liukkaat mutaiset sademetsän polut tekivät tehtävänsä. Immun kengät pesi kenkilökuntaan kuuluva henkilö ja ne tulivat takaisin läpimärkinä. Eivätkä kuivuneet yön aikana.