Milano

Vietin Milanossa 9 päivää. Koko perhe oli paikalla tyttären syntymäpäiväjuhlan vuoksi. Kirjoitan tähän muutamia ajatuksia siitä, mitä tällä kertaa koin Milanossa ja mista joku muukin saattaisi olla kiinnostunut. Milanossa on paljon hienoja museoita, kirkkoja ja hautausmaita, puistoja, muotikatuja ja muitakin kohteita, joissa kannattaa käydä. Edellisestä kerrasta mieleen tulee Armani/Silos -museo, jossa on upea kokoelma Giorgio Armanin suunnittelemia pukuja sekä lisäksi vaihtuva taidenäyttely.

Ensimmäinen viikonloppu täällä oli kylmä ja sateinen. Koska ryhmässä oli useita lapsia, päätettiin käydä lähellä olevassa akvaariossa. Se ei ole yhtä komea kuin Genovan akvaario, mutta silti oli kiva käydä.

Facebook päivitys 7.5.2019

"Käveltiin oikeastaan epähuomiossa Duomolle. Sinne oli ilmestynyt betoniporsaita kahteen peräkkäiseen riviin ja sotilaita sitten viime käynnin. 
Betoniporsaita näkyi Milanossa myös pienemmillä aukioilla ja kaduilla ja alla on myös yksi kuva Veronan betoniporsaista.

Ja taas ihmeteltiin, miten ihmeessä Duomo on voitu joskus rakentaa. Kivet kuulemma tuotiin jokea pitkin. Katolla käynti oli joskus niin koskettava kokemus itselleni että kirjoitin siihen liittyen kolumnin rakentamiseen liittyvästä työsuojelusta tai sen puutteesta. Asia nousi taas keskusteluun."

Facebook -päivitys 10.5.2019

"Eilen Milanossa osui matkan varrelle yllättäen kuuluisa Bosco Vertikale. Oli pakko kiertää ympäri ja ihmetellä varsinkin, kun itsekin olen muuttamassa taloon, jossa on kattopuutarha."

Alueella on muitakin kiinnostavan näköisiä rakennuksia. Olimme siis matkalla Bosco Vertikalen lähellä olevaan hienoon pyöreään lasten leikkippuistoon. Italiassa ei ole kuulemma leikkipuistoissa hygieenisyyssyistä hiekkalaatikoita eikä yleensä myöskään mitään leluja, ainoastaan erilaisia kiipeilytelineitä yms. Leikkipuistojen yhteydessä on usein myös erilaisia maksullisia vempaimia, jotka saattavat synnyttää erimielisyyttä lasten ja vanhempien välille.

Facebook -päivitys 10.5.2019

"Olin tänään matkalla lähellä olevaan Pinoteca di Breraan, kun eräällä aukiolla jo aiemmin ihmettelemäni sulkahattuiset miehet pitivät kokousta. Jäin tietysti seuraamaan tilannetta. Alussa yksi joukko heijasi oluen juontia. Paikalle valui porukkaa, poliiseja, carabinierejä, sotilaita aseineen, torvisoittokunta, ensiapuhenkilökuntaa... Ihmettelin, missä joukossa seison. Olenkohan jossain ääriliikkeen mielenosoituksessa? No, pakko oli seistä ja kuvata, aikaa kului 2,5 tuntia siihen, että porukka järjestäytyi ja lähti marssille.

Myöhemmin italiaianen vävyni kertoi, että kyse oli Italian vuoristojoukoista eli alpinisteista, jotka joukot syntyivät yli 100 vuotta sitten. Se on Italian ainoa vapaaheotinen armeija, jonka kaikki jäsenet vat käyneet italialaisen varusmiespalvelun. Nykyisin täällä on vain palkka-armeija. Porukka kokoontuu vuosittain eri paikkakunnilla pitämässä perinnettään yllä. Kuulemma juovat viinaa enemmän kuin suomalaiset, koska alpeilla nyt vaan niin on. Marssin alkaessa joukko lauloi upeasti Italian kansallislaulun. Lauluperinne taas liittyy turvallisuuskoulutukseen, eli maastossa liikkuessaan laulun avulla hahmottavat, missä muut ovat.

Sain myös kuulla, että jos haluan tutustua joukkoihin paremmin, kannattaa mennä lähellä olevaan Parco Sempioniin. Se on kuulemma tänään illalla täynnään kännissä olevia alpinisteja."

Alpinistit juhlivat Milanossa koko viikonlopun.

Facebook -päivitys12.5.2019
Uusia kokemuksia Milanon metrossa. 

"Pirelli Hangar Bicoccaan menevä metro oli uudenlainen ja erilainen, eikä toiseksi viimeisellä pysäkilläkään ollut tungosta. Keskustassa sen sijaan alpinistit olivat valloittaneet metrolaitureita ja -junia ja laulu raikui mitä odottamattomimmissa paikoissa kuten metron rullaportaissa. Duomon aukiollakin oli jotain heidän tapahtumaansa meneillään ja lisäksi yllättäen paikalliset pulutkin olivat tajunneet kokoontua samaan paikkaan."

Facebook -päivitys 13.5.2019 

"Vaikka olen ollut nyt Milanossa yli viikon, olen käynyt vain kahdessa museossa. Eilen tässä lähellä Pinoteca Di Brerassa, jossa on esillä italialaista taidetta 1400 - 1600 -luvuilta. Kaunis museo ja vaikka en olekaan mikään vanhan taiteen fani, kannatti kuitenkin käydä jo ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Todella paljon erilaisia töitä hienossa ympäristössä.

Nykytaidemuseo Pirelli Hangar Bicocca ei pettänyt taaskaan. Varsinkin intialaisen Sheela Gowdan monipuoliset värikkäät työt pysähdyttivät. Tajusin lukematta taustatietoja, että esimerkiksi värilliset metalliastiat kuvaavat intialaisten rakennus - ja maantietöitä tekevien naisten työvälinettä. Olen kerran Intiassa kokeillut nostaa täysinäistä astiaa, eikä se omilla voimillani noussut senttiäkään maasta.

Toinen vaihtuva näyttely oli Venetsian biennaalissakin esiintyneen italialaisen Giorgio Andreotta Calon monimerkityksinen työ Cittadimilano. Anselm Kieferin pysyvä näyttely oli jälleen kokemisen arvoinen. Sitten viime käynnin seinille oli lisätty muutama upea maalaus."

Ja vielä tänne loppuun syntymäpäiväiloa! 8.5.2019