Kibera

Kiberan slummi

on Afrikan toiseksi suurin ja kaupunkislummeista suurin. Kiberan asukasmaarasta saa hyvin erilaista tietoa eri lahteista. Meille vaitettiin, etta siella asuisi jopa miljoona ihmista, toisaata loysin Internetista tietoja, etta asukasmaara olisi alle 200 000.

Kibera sijaistee noin viiden kilometrin paassa Nairobin keskustasta. Kavin Kiberassa kolmen suomalaisen ystavani kanssa. Oppaanamme toimi Kiberassa koko ikansa elanyt yliopistokoulutuksen saanut Joshwa Tambo. Han on perustanut Kibera Community Empowerment Organisation (KCEO) nimisen organisaation, joka pyrkii vaikuttamaan alueella asuvien ihmisten koulutustasoon, asenteisiin seka ymparistoon. 

https://sites.google.com/a/kceo.org/kceo/about-us

   

Perinteinen kulttuuri, tyttojen silpominen ja aikaiset avioliitot vaikuttavat edelleen monin tavoin Kiberan kehitykseen. Diskriminaatio on suurta, tytoista maksetaan edelleen isoja morsiusrahoja, aiemmin lehmia, nykyaan kaupungissa rahaa. Monet vanhemmat eivat usko koulutukseen sijoituksena ja niinpa tyttoja edelleen naitetaan 14 - 15 -vuotiaina. Koyhyys linkittyy koulua kaymattomyyteen, ihmiset eivat saa monista asioita oikeaa tietoa ja ymmarrysta.

KCEO:n ymparistoprojektissa

12 - 19 -vuotiaiden nuorten muodostamat ryhmat keraavat kodeista jatteita ja valmistavat niista kayttokelpoisia tuotteita. Nuoret kiertavat myos kouluissa kertomassa uusille nuorille projektista, ympariston lisaksi keskustellaan myos koulutuksen merkityksesta, terveysasioita, perhesuunnittelusta, aikaisista avioliitosta, huumeiden kaytosta ja alueen turvallisuudesta. Vapaaehtoistoiminnassa on mukana noin 3000 nuorta. Projektissa tyollistyy noin 150 henkea, lisaksi organisaation hallinnossa osa-aikaisesti 13 henkea.

Tyopajassa valmistetaan talla hetkella seitsemaa eri tuotetta, joiden tuotoista tekija saa 50 % ja projekti 50 %. Projekti on itse itsensa kannattava ja sen tarkoituksena on tukea nuorten koulunkayntia.
Ymmarsin niin, etta projektin tavoitteena on monistaa tyopajatoiminta. Kyse olisi yksinkertaisesta business centerista, jonka tyopajaoja on helppo valvoa ja olisi mahdollista saada kustannukset kohtuullisen alas.

Clean up Kibera

Emme paasseet tutustumaan tyopajoihin, silla alueella oli meneillaan iso siivouspaiva (Clean up Kibera), johon osallistui suuri joukko mm. koululaisia. Jokaiselle osallistujalle kirjoitettiin hieno todistus. Joshwa kertoi, etta Keniassa ei ole helppo saada ihmisia tekemaan vapaaehtoistyota, eika kenialainen lahtokohtaisesti ymmarra kauneuden ja siisteyden merkitysta. Toisaalta oma kokemukseni on, etta taalla tehdaan myos erilaisista jatekomponenteista erittain kauniita tuotteita. Ymparistoprojetissa pyritaan ennen kaikkea vaikuttamaan ihmisten mieliin, ajatuksiin ja asenteisi, Joshwa korosti.

Loysin paikallisesta kirjakaupasta aiheeseen liittyen kiinnostavan kirjan The Art of recycling in Kenia, jossa analysoidaan myos sita, miten roskan keskella slummissa elavan ymparisto- ja visuaalinen ajattelu kehittyy tai oikeastaan ei kehity. Kirja nayttaa olevan saatavilla monesta paikasta. Tassa pari linkkia kirjan tietoihin.

http://www.amazon.de/Recycling-Kenya-Annelise-Della-Rosa/dp/8881586975  tai

http://www.goodreads.com/author/show/2827015.Annelise_Della_Rosa

Siivouspaivan koululaisia

Tapasimme toimiston ovensuussa virolaisen vapaaehtoistyontekijan, joka tyoskentelee alueella vajaan vuoden. Han kertoi olevansa mukana projektissa, jota Viron ulkoministerio tukee. Kiberassa on ollut vapaaehtoistyontekijoita myos Suomesta, yleensa noin kolmen kuukauden ajan. Jowhwa kertoi, etta vapaaehtoistyohon ulkomailta on lahetetty hyvin osaavia ihmisia ja heista on ollut paljon apua.

Slummikierrokset

KCEO jarjestaa alueella myos vierailukierroksia turisteille. Niista saatava raha kaytetaan koulutukseen tai ympariston parantamiseen. Slummikierroksen voi ostaa mista tahansa matkatoimistosta Keniassa, luultavasti myos ulkomailta. Itsekin osallistuin sellaiseen vuonna 2010, kun olin taalla ensimmaista kertaa.

Tassa muutamia kuvia Kiberasta. Erityisesti mieltani hammastyttaa junarata, joka kulkee alueen halki, seka joen etta junaradan varrella olevat valtavat roskakasat, joiden paalla myos lapset kavelivat ilman sen kummempaa vartiointia.

Chapatin leipoja

 

Erityisia ongelmia

Seka puhtaan veden saanti etta jatevesi ovat suuria ongelmia. Kaytannossa Kibera on rakennettu jatekasojen paalle, mika nakyy hyvin joen varrelta otetuissa kuvissa. Joshwa kertoi, etta myos joki oli viela muutama vuosi sitten taynna jatetta, mutta ymparistoprojektin avulla se on saatu kohtuulliseen kuntoon. Puhtaan veden saanti on yksityisten vetta myyvien henkiloiden varassa.

Turvallisuus on ongelma varsinkin yolla, alueella on paljon aseita.

Nakyma junaradan varrelta.

Tulevaisuuden unelmia

KCEO toivoo voivansa tulevaisuudessa investoida laitteeseen, joka pilkkoo muovin pieniksi paloiksi, ja josta sitten voidaan rakentaa mm. seina- ja kattomateriaalia. Kyse on kiinalaisesta innovaatiosta. Tyohon voitaisiin palkata jopa 1000 ihmista, ja 200 - 5000 opiskelijaa.

Yksi projektin tyontekijoista oli paassyt kevaalla Eurooppaan kongressiin, jossa puhuttiin siivouspaivasta. Niinpa tulevaisuuden toiveena on myos, etta jo ensi vuonna siivouspaivaa vietettaisiin Keniassa kansallisena kaikkia koskettavana tapahtumana.  

Koululaitos Kiberassa

Britit olivat rakentaneet alueelle vain kolme koulua. Ihan en ole varma, ymmarsinko oikein, etta julkisia kouluja ei ole sen jalkeen rakennettu. Joka tapauksessa Joshwa kertoi, etta kolmen valtiollisen koulun lisaksi alueella on useita yksityisia kouluja, jotka ovat hyvin kalliita. Siksi KCEO panostaa paljon koulutuksen tukemiseen. Alueella on edelleen useita perheita, joissa koulutuksen merkitysta ei ymmarreta. Joswan mukaan koulutus on ainoa tie ulos koyhyydesta. Hanella oli taysin samat mietteet kuin aiemmin Kenian koulutuspolitiikasta minulle kertonut Nakuru Training Instituten liaison officer Elias Omondi. Jos ei paase kouluun, helposti ei ole myoskaan ruokaa eika kunnollista elamaa.

Kavimme kierroksellamme pienessa koulussa, jossa oli epamaaraisin seinin erotettu kolme luokkaa ja tila opettajalle. Hammentavalta tuntui se, etta opettaja vaitti koulun palvelevan sataa oppilasta. Miten ihmeessa kaikki mahtuvat yhta aikaa paikalle? Koulu toimii yhdessa vuorossa, silla Keniassa yleisesti eletaan auringon nousun ja laskun mukaan. Lapset tulevat aikaisin aamulla ja lopettavat neljan viiden maissa iltapaivalla. Siihen ei mahdu kahta vuoroa. Koska oli lauantai, lasna oli vain kourallinen oppilaita, jotka vapaaehtoisesti olivat tulleet kouluun. 

Joshwa yhdessa opettajan kanssa koulun ovella.

 

Kiberan historiaa

Kiberan ensimmaiset asukkaat olivat nuubialaisia, jotka muuttivat alueelle vuonna 1918 Etela-Sudanista. Kibera on nuubian kielta ja tarkoittaa metsaa. Vuosituhannen aluassa brittilaiset vaikuttivat Keniassa, ja alueella oli paljon erilaisia eri ryhmien ja heimojen valisia ongelmia. Osa nuubialaisista pestautui Brittien armeijan palvelukseen ja siita hyvasta heille rakennettiin Kiberaan taloja, jossa oli yksi huone perhetta kohden. Yleensa lapsia oli perheessa ainakin kuusi.

Vuonna 1963 Kenia itsenaistyi. Kiberaan ryhdyttiin tekemaan investointeja, minka seurauksena kylista alkoi muuttaa ihmisia sinne. Nuubialaiset sotilaat eivat kuitenkaan tukeneet hallitusta, eika uusille asukkaille saatu kunnollisia taloja. Ihmiset tulevat kaupunkiin, mutta eivat loydakaan tyota ja joutuvat elamaan loppuelamansa slummissa. Vasta 1980 -luvun lopulla Kenian hallitus tajusi, etta Kiberassa on iso ongelma.

Joshwan mukaan poliitikot kayvat likaista pelia, joka on estanyt slummin kehitysta. Saman kommentin kuulin tanaan aamulla Nakurussa eraalta Instituutin tyontekijalta.