Ajatuksia jatehuollosta
Ennen tanne Nakuruun tuloani Instituutin johtaja toivoi, etta voisin organisoida jatteista jotain jarkevaa tekemista sisaoppilaitosopiskelijoille. Olen taalla vuonna 2010 yrittanyt saada aikaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin jatteiden lajittelua kahteen kasaan, toiseen kompostoitava jate ja toiseen kaikki muu. Kaikki on taas sekaisin.
Kuten kehittyvissa maissa yleensa taallakin poltetaan jatekasoja lahes missa tahansa vajaalla liekilla. Siina palaa mukana muovit, metallit, ruuat ja kaikki muukin mahdollinen jate. Kauhistus ainakin lansimaiselle biokemistille. Niin kauan, kun yhteiskunta ei pysty organisoimaan kunnollista jatehuoltoa, se lienee kuitenkin ainoa vaihtoehto paasta edes osasta jatteita eroon.
Vuonna 2010 kavin Nakurun kaatopaikalla, jonka liepeilla "asuu" joukko lapsia ja aikuisia erottelemassa kayttokelpoista jatetta hyotykayttoon. Vaikka biokemistina pyrinkin puolustamaan myos kemianteollisuuden tuotantoa, olen silti paatynyt ajatukseen, etta ainakin muovipussien kaytto pitaisi kieltaa lahes kokonaan niissa yhteiskunnissa, joissa ei ole toimivaa jatehuoltoa. Olen nahnyt eri puolilla maailmaa, miten muovi levittaytyy asuinalueille, rannoille ja luontoon. Nakurun supermarketeissa on jokaisen kassan yhteydessa yksi tai kaksi kundia, jotka pakkaavat asiakkaan tavarat usein useaan muovipussiin koon ja tarpeen mukaan. Pitaa olla nopea, jotta ehtii sanoa, etta haluaa tavaransa reppuun. Onneksi toistaiseksi suurin osa paikallisvaestoa ostaa ruokaansa muualta kuin supermarketeista.
Ajatuksia tyoelamasta
Joskus kerroin nuorisolle luonnontieteilijoiden urakoulutuksessa, etta kesatyo jateauton kuljettajan "apupoikana" olisi hyvaa tyoelamaan valmistautumista, taitojen ja ymmarryksen kasvattamista, silla erityisesti yksityisella sektorilla jatehuolto on se sektori, joissa usein kaytetaan myos muun tyon ohella luonnontieteilijoiden osaamista hyodyksi. Isossa yrityksessa jatehuolto saattaa olla jopa paatehtava. Joku osanottajista otti asian hyvin henkilokohtaisesti loukkaantumalla puheistani, vaikka tilaisuudessa oli iso joukko erilaisia luonnontieteilijoita, myos ymparistoasioihin suuntautuneita. Itselleni asiassa ei ollut mitaan outoa, silla olin jossain vaiheessa tyossa Suomen Kuluttajaliitossa, jossa tyohoni kuului ymparisto- ja kierratysasiat. Tyoelaman arki on usein opiskelua ihmeellisempaa. En minakaan kuvitellut Turussa biokemiaa opiskellessani joskus istuvani tyon puolesta kierratysliikkeen kokouksissa. Yllattavat kokemukset ja taidot voivat osoittautua hyodyllisiksi ja johtaa tyopaikan saantiin.
Roskaprojekti opiskelijoiden kanssa
Taalla Instituutin opiskelijoille markkinoin roskaprojektia ennen
kaikkea luovuuden kasvattamisella ja kasilla tekemisen positiivisilla
vaikutuksilla ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Ihailen
suomalaista koulujarjestelmaa, jossa kaden taitoja samoin kuin musiikkia
ja liikuntaa opetetaan koko ikaluokalle paljon enemman kuin esimerkiksi
taalla ja se nakyy taalla tietynlaisena aloitekyvyn puutteena. Suomessa lapsenlapseni rakensi jatteista jo ekaluokkalaisena
iltapaivakerhossa upeita rakennuskomplekseja yhdessa luokkatovereidensa
kanssa. Uskon, etta kasilla tekeminen lapsena ja nuorena ja myos
myohemmin koituu hyodyksi myos tyoelamassa.
Roskaprojekti alkoi materiaalin ja valineiden keraamisella. Itse olen tuottanut jonkin verran kartonkisia maitopurkkeja ja muita ruuan pakkausmateriaaleja, mutta en tuota muovipulloja, koska juon Instituutin vesitankkien sadevetta. Kerasin muovipullot ja korkit osin Instituutin nurkista ja jatekasoista, osin tienvarsilta. Niiden peseminen oli jonkinlainen urakka. Viime maanantaina Kenyatta Avenuella oli loistavat markkinat, kun kenka- ja kannykkakaupat olivat heittaneet pakkauslaatikoita siististi kadulla oleviin roskiksiin. Perjantaina slummista kerasin joukon laakepakkauksia. Nuken kepeiksi sopivia puutikkuja loytyy helposti matkalla matatulta Instituutille. Kasityoluokasta saimme jatekankaita seka ruskeaa kaavapaperia ja muutakin roinaa on loytynyt vierasmajan kaapeista ja hyllyilta ja muualtakin Instituutin tiloista. Taalla on mm. iso kasa lattialaattoja, joista viela teemme Helsingin Juhlaviikolla olleen roskalavapaviljongin tapaan taidetta.
Tassa linkki roskalavapaviljongin blogiin:
Ja tassa linkki roskalavapaviljongilta ottamiini kuviin. Niita on paljon, mutta jos jaksaa olla kiinnostunut, joukosta loytyy myos muutamia taidepajakuvia.
 |
| Ruokasalin takaosa on valloitettu. |
 | |
| Auto on tehty Kenyatta Avenuelta loytyneesta pakkauslaatikosta. |
Nukketeatterinukke
Nukkea varten tarvittiin seuraavat materiaalit: muovipullo tai vaihtoehtoisesi joku muu muovinen rasia tai sailyketolkki, kangasta, lankaa ja neula, keppi, liimaa.
Vesipullot
olivat niin kovia, etten saanut leikattua niita vierasmajan veitsilla. Instituutin keittiosta loytyi tukevampi valine tahan tarkoitukseen.
Seuraava ongelma oli se, miten saada kovan muovipullon pohjaan reika keppia varten. Mitaan porakoneita ei ole kaytettavissa. Ostin kynttiloita ja yritin
kuumentaa isoja nauloja ja puhkaista niilla reian pohjaan. Ei
onnistunut. Yksi opiskelijoista oli tuonut viereiselta rakennustyomaalta
metallitikkuja projektia varten. Ilmeisesti ohuempi metallilanka kuumeni nopeammin ja sen avulla saatiin reika aikaan, mutta mita isompi reika tarvittiin,
sita enemman siita oli vaivaa.
Opiskelijat osasivat myos ommella.
 |
 |
 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti