Sumuinen mutta kaunis sää
aloitti päivämme. Puolet retkitavaroistamme ja päiväreput pakattiin rinkkoihin, joiden sisältö jätettiin autoon Pyhäjärven parkkipaikalla seuraavaa lähtöpäivää varten. Näin ei jouduttu tavaroiden vuoksi tekemään ylimääräistä kantokeikkaa. Päiväreppua vielä tarvittiin Aakenuksen reissulle. Tutun polun varrelta oli vielä pakko yrittää ikuistaa aivan fantastisen upea helmeilevän kostea juolukkaruska. Jokainen päivä samoissa paikoissa näyttää olevan visuaalisesti vähän erilainen riippuen säästä ja auringon asennosta.
 |
| Juolukka ruskaa aamukasteessa. |
Pyhäjärven ranta
Pyhäjärven rantaan oli Metsähallitus rakentanut todella hienoja tiloja retkeilijöiden käyttöön, autiotupia, joista ainakin yhdessä oli jopa sisällä lämmitettävä kamiina, laavuja, puusuojia, vessoja. Ihmettelin ja ihailin niitä, mutta jostain oudosta syystä kameraan tallentui kuva vain puusuojasta ja laavupaikasta. Puut oli paikoitellen, kuten tässä, pilkottu kohtuullisen kokoisiksi, joissain ne olivat isoja pöllejä, jolloin vaeltajalla on syytä olla hyvä kirves matkassa, jos mielii niillä puilla sytyttää nuotion.
Kävelysauvat osoittautuivat aivan loistavaksi välineeksi. Ne tarjottiin minulle lainaksi, koska itse en sellaisia omista. Sauvat auttoivat monissa kohdissa, märkien purojen ylityksissä, tunturille ylös kiipeämisessä ja ennen kaikkea alastulossa, samoin kivisessa rakkassa käveltäessä.
Ylös tunturiin
Olimme päättäneet kiertää Aakenustunturin suositusten vastaisesti väärään suuntaan. Lähdimme matkaan Pyhäjärven autiotuvan jälkeen. Kävelimme itään ja nousimme tunturiin etelärinnettä pitkin ja palasimme pohjoisrinteen kautta.
Naava vai luppo
Alkumatkassa oli melko tiheä kuusikko, jossa oksilla kasvoi upea naava. Yksi meistä totesi, että nyt pitää kuvata, tätä ei usein näe. Naavaa näimmekin pienesti seuraavan kerran vain Posion Riisitunturilla.
Wikipedian mukaan "naavat (Usnea) on jäkäläsuku, johon kuuluvat lajit kasvavat puiden oksilta roikkuvina ja muistuttavat ulkonäöltään harmaata tai vihertävää partaa. Naavoja kasvaa kaikissa maanosissa. Muiden jäkälien tavoin ne koostuvat symbioosissa elävistä sieni- ja jäkälälajeista."
Naavan voi kuitenkin sekoittaa myös luppoon. Naava on väriltään vaaleampaa kuin luppo. Suomen Luonto -lehden mukaan "Naavan ja lupon ero paljastuu venyttämällä. Naavan keskusjänne venyy kuminauhamaisesti, lupolla sitä ei ole." No, me tietenkään emme repineet naavaa puista, joten lopullinen lajimäärittely karkealla tasolla jäi tekemättä, mutta värin perusteella arvelisin, että kyse oli naavasta. Naavat ja lupot ovat hyvin herkkiä ilman saasteille, varsinkin rikkidioksidille. Siksi ne viihtyvät vanhoissa metsissä. Lisää naavasta ja luposta voi lukea Suomen Luonnon kiinnostavasta artikkelista.
Ruokatauko
pidettiin vähän ennen Aakenuksen laelle pääsyä. Rinne oli todella kaunis, mutta kivirakka alkoi jo tuntua kävellessä.
Aakenuksen huiput
Vareslaella pohdittiin, kävelläänkö vielä seuraavalle huipulle. Kaikki päättivät lähteä matkaan, joka oli itselleni koko viikon vaikein, sillä kivirakassa kävely vaatii hyvää tasapainoa. Oletan kuitenkin, että tanssiharrastuksesta ja hampaiden pesun yhteydessä tasapainolaudalla keikkumisesta oli erityisesti täällä hyötyä, vaikka jonkin matkan päästä kaaduinkin polulle. Perille päästyämme jakauduimme taas kahtia, sillä yksi meistä halusi vielä valloittaa yhden huipun.
Alastulo
Suositus Aakenuksen kiertämisestä päinvastaiseen suuntaan kuin mitä me teimme johtui siitä, että ruska on pohjoisen puolella komeampaa ja sen näkee paremmin, kun kävelee ylöspäin. Kyllä me näinkin päin tajuttiin, että rinne oli aivan upea. Ainahan voi kääntyä ja katsoa taaksepäin. Kaikki kokivat kuitenkin ensimmäisen kerran, että aivan viimeinen tunturin alla ollut loppumatka oli uuvuttava. Eikö tämä suoperäistä kosteaa maastoa pitkin kulkeva polku ikinä lopu? Ehkä tuskaa olisi helpottanut, jos olisimme tulkinneet viittojen kilometrit oikein.
Kompastuin ylempänä rinteessä kivenmörikkään suorin jaloin päin maata. Niin arvelin. Kasvoissa tuntui ja ensimmäisenä kokeilin, ovatko silmälasit ehjät, sitten hampaat ja muut paikat. Vieressä kävelijät kommentoivat, että kaaduin päin mustikkamätästä, mutta jos olisin kaatunut vähän sivuun, pää olisi osunut suoraan kiveen. Yllättävän nopeasti kuitenkin kasvoissa ollut kipu häipyi. Onni siis onnettomuudessa.
Viimeinen ilta
Saunan jälkeen vihdoin paistoimme uuninpohjalettupannulla lettuja. Joku totesi, että parhaat letut ikinä. Illalla tuhottiin myös viimeiset juomat, myös paikallisen panimon olut, ettei vettä tarvinnut enää seuraavana päivänä kantaa autoon. Keittiön hyllyssä ollut ilmoitus viinilaseista ei kuitenkaan ollut herättänyt koko viikon aikana mitään kiinnostusta.
Askeleita kertyi 29271, mikä vastaa noin 24 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti