Maanantaiaamuna pakkasimme loput tavarat ja sanoimme hyvästit Kukasmajalle. Tuttua reittiä palasimme Pyhäjärven parkkipaikalle ja suunnistimme Sodankylän kautta Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Ensimmäisenä tutustuttiin hienoon opastuskeskukseen, ostettiin yösija, etsittiin lounaspaikka ja lähdettiin etsimään vierailumme pääkohdetta Isokurua. Aika helposti löysimme tien sinne.
Isokuru
sijaitsee Kultakeron ja Ukonhatun tunturihuippujen välissä. Kurun pohjalla oli helppo kävellä, koska sinne oli rakennettu portaat ja puinen kävelytie, jonka varrella oli useita kohdetauluja, joista oli mahdollista lukea tietoja kurun synnystä ja geologiasta. Olisi kannattanut lukea huolella tai ainakin kuvata tekstit, sillä jälkikäteen netistä tietojen hakeminen ei onnistunutkaan kovin helposti. Kurua pitkin oli mahdollista kävellä Pyhänkasteenlammelle ja -putoukselle. Siitä eteenpäin oli kulku estetty, mutta Isokurua googlatessani vastaan tuli tieto, että kurun päässä olevat Uhriharjun portaat ovat valmiit eli nyt Isokurun läpi pääsee kulkemaan. Uhriharjun portaat. Maisemat olivat upeat ja kävelyreitin varrella oli ainakin yksi kohta, jossa mustikkaruska oli komeimmillaan.
Huttuhippu
Lounastimme Huttuhippu -nimisessä ravintolassa. Söin poropyöryköitä ja niiden kanssa tarjottu perunasose oli ehkä matkan merkittävin makuelämys. Perunasose oli aivan mielettömän hyvää. Lapin pitkä valoisa kesä tuottaa moniin kasveihin kuten marjoihin tai mausteisiin kuten esimerkiksi tilliin tai väinönputkeen erinomaisen hyvän aromikoostumuksen. En ole ennen ajatellut, että valolla voisi olla merkitystä myös perunan makuun ja laatuun. Puikulaperunasta kokeilen perunasoseen tekoa kotonakin.
Isokurun retken jälkeen hyvän palvelun innoittamana nautimme Huttuhipussa vielä erinomaiset viinit. Tarjoilija kertoi, että koronan vuoksi kaikki Lapin matkailussa oli keväällä pysähtynyt kuin seinään. Ei ollut kivaa. Onneksi jossain määrin suomalaiset olivat kesällä paikanneet ulkomaisten vieraiden puutetta. Kivan illan jälkeen palasimme yöpaikkaamme saunomaan ja paistamaan takassa makkaraa.
Retkivarusteet
Muutama lause ja kuva retkivarusteista siksi, että ennen matkaa yritin googlaamalla löytää jotain tietoa siitä, mitä ja minkälaisia varusteita ruskaretkeläinen tarvitsee. Oikeastaan en löytänyt netistä mitään neuvoja, mutta toki sain apua muilta matkaan lähteviltä, ja joiltakin muiltakin. Tämä ymmärryksen puute taas johtuu siitä, etten ole vuosikausiin ollut kiinnostunut Lapista enkä oikeastaan mistään muustakaan patikoinnista ja että liikuntaharrastukseni on pääasiassa suuntautunut tanssiin ja siksi omistan oikeastaan vain tanssitossuja, tanssimekkoja ja tyllihameita. En omistanut edes kunnollisia pyöräilyvaatteita kylmään ilmaan, vaikka ajan pyörällä paljon, lämpimällä säällä tosin mekko päällä. Samalla, kun ostin varusteet ruskaretkeä varten, päätin varustaa itseni koronan vuoksi pyörällä ajamiseen myöhäisempään syksyyn, koska tansseihin ja tanssitunneille ei ehkä ole asiaa pitkään aikaan.
Vaelluskengät
ostin jo elokuussa. Kovin paljon en asiaa etukäteen selvittänyt, kävelin sisälle Partioaittaan ja sieltä Meindlin Core- Tex -kengät lähtivät mukaan. Käytin niitä kaksi kertaa ennen matkaa. Ensimmäisellä pyöräretkellä sain pienen haavauman toisen jalan nilkkaan, jonka jälkeen oli pakko pitää pieni tauko. Toinen harjoituskerta piti sisällään myös kunnollista metsässä kävelyä. Kengät osoittautuivat tunturissa aivan erinomaisiksi. Niiden kanssa oli helppo liikkua, vaikka etukäteen vähän pelotti, miten selviän. Astuin muutamia kertoja hyvin märkään ojaan, kengät pitivät, jalat pysyivät kuivina ja lämpiminä. Sukatkin ihmetyttivät etukäteen, mutta tavalliset arjessä käytössä olleet nilkkasukat olivat ihan hyvät.
Vaatteet
Tutkin asiaa sekä verkosta että muutamissa kaupoissa. Toisen kerran rinkkaa metsästäessäni Partioaitasta osui käsiini hyvällä alennuksella sopiva punainen Haglöfsin Gore- Tex -takki, jossa on myös vedenpitävät vetoketjut. Kotoa kaapista löytyi yksi noin vuoden vanha Alpan alpakanvillasta tehty villapaita, toinen iänikuinen ohut villapaita, ja kaksi puuvillaista pitkähihaista paitaa, joista toinen on perinteinen laamapaita. Näillä varusteilla pärjäsin hyvin koko matkan. Mukanani oli myös kaksi lyhythihaista T-paitaa, joista toista käytin ainoastaan paluumatkalla. Ilmankin olisin pärjännyt. Etukäteen saamaani ohjetta olisi kannattanut kuunnella. Riittää, kun on pitkähihaisia mukana ja voi kerrospukeutua.
Pitkäthousut ja syksyä ajatellen toisen paksumman takin ostin Scandinavian Outdoor -kaupasta. Molemmat ovat kotimaisen Sastan tuotantoa, ja satuin toisella käyntikerralla osumaan kauppaan niin, että yllättäen hinnat oli alennettu (40 %) juuri samana aamuna. Housujen alle löytyi kotoa parit lämpimät legginsit ja sisähousuiksi collegehousut.
Etukäteen ongelmana oli myös päähine ja käsineet. Inhoan pipoja ja muistelin, että kaapissa olisi pitänyt olla vanha talvikäyttöön tarkoitettu pipo, jota en kuitenkaan löytänyt. Niinpä otin matkaan vuosia paljon käytetyn Virosta ostetun omanlaisensa "huivi"päähineen, joka sidotaan päähän kaulaliinan tavoin. Se osoittautui erinomaiseksi suojaksi varsinkin Pyhätunturin raekuurossa. Käsineiksi kelpasivat hyvin vanhat nahkaiset pyöräilyhanskat.
  |
| Kittilän Pyhätunturin raekuurossakin vaatteet suojasivat hyvin. Samoin vanha tallinnalaisen käsityöläisen tekemä päähine. |
Rinkka
Suurin ongelma oli rinkan osto. Omistan yli 10 vuotta vanhan jo kulahtaneen päivärepun, jonka otin päiväretkiä varten mukaan. Rinkoista en tiennyt mitään enkä tajunnut, miten suuri ja mitä kaikkea siinä pitäisi olla. Kun kenkiä ostaessani juttelin Partioaitassa myös rinkoista, hämmästyin, koska siellä ei ollut kuin yksi 40 - 60 litran kokoinen Fjälrävenin naisten rinkka, ei yhtään muuta sen kokoista rinkkaa. Kuulemma koronan vuoksi kauppa oli käynyt hyvin ja varastot tyhjänä.
Melkein ahdistuin Partioaitan rinkkojen puutetta, kunnes tajusin, että kyllä rinkkoja muissa kaupoissa oli hyvä määrä. Tutkin verkkosivuja ja kävin useammassa kaupassa keskustelemassa myyjien kanssa. Palvelu oli kaikkialla tosi hyvää. Kokeilin useita rinkkoja, ihmettelin rinkan kokoa ja aikani pähkäiltyäni päädyin ostamaan Fjälrävenin KEB 52 W naisten rinkan, joka oli saanut hyvät arviot sekä toimivuudesta että valmistusprosessin ekologisuudesta. Kaikkia sen hienouksia en kuitenkaan tajunnut matkan aikana käyttää. Ostin rinkan hyvään hintaan suoraan valmistajan verkkokaupasta. Olin siihen tyytyväinen matkan jälkeenkin.
Muut tavarat
Kävelysauvat sain lainaksi. Minulla ei ollut mukana saappaita tai sopivia sisäkenkiä, joiden kanssa olisi voinut helposti mennä myös ulos. Niitäkin sain lainaksi tai sitten menin ulos villasukkien kanssa. Joskus jalat kastuivat.
Matkatoverit kehoittivat lakanoiden sijaan ottamaan mukaan Finlaysonin unipussin. En ollut koskaan kuullut sellaisen olemassaolostakaan. Tähtimuumi -unipussi löytyi Redin Finlaysonilta. Se toimi hyvin ja oli kevyempi kuin mitä lakanat olisivat olleet.
Mukana oli autolla tehtävää paluumatkaa varten myös toinen siisti takki ja toiset kengät, mutta niitäkään ei olisi tarvittu.
Tässä henkilökohtainen tavaralista
Rinkka
Päiväreppu
Vaelluskengät
Gore- Tex takki
Gore- Tex housut
Päähine
Käsineet
2 puuvillaista pitkähihaista paitaa
2 villaista pitkähihaista paitaa
2 paria legginsejä
Collegehousut
Nilkkasukkia ja alusvaatteita
Villasukat
Unipussi
Uimapuku
Pyyhe
Peseytymisvälineet
Mitä puuttui
Sopivat sisäkengät, esim. crocsit, sain lainaksi
Otsalamppu, sain lainaksi
Kävelysauvat, sain lainaksi
Termoskannu, sain lainaksi
Vesipullon virkaa sai tehdä Kittilän kaupasta ostettu Vichy -pullo. Ruuat, vessa- ja talouspaperit ostettiin yhteishankintana.
Askeleita kertyi 20578, mikä vastaa vähän yli 16 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti