Kajaanin asema
Jo aikaisin matkan aikana päätettiin, että paluumatkalla koukataan Kajaanin aseman kautta. Siitä on väitetty, että se on Suomen kaunein asema. Kun kirjoitin siitä Facebookiin, sain pari kiinnostavaa kommenttia. Vävy kirjoitti, että myös Tammisaaressa on hieno puinen asemarakennus. Ja jakoi linkin. Toki niin, Tammisaaren asemalla olen käynytkin. Ja toinen ystäväni kirjoitti näin: "Suomessa on ollut todella kauniita asemarakennuksia. Monet asemat on rakennettu tyyppipiirustuksien mukaan, loistavien arkkitehtien ja suunnittelijoiden kuvien pohjalta. Olen tutustunut lähemmin pariin ja todella läheisesti Haisevan/Kaurilan asemaan, joka oli keskisuuri n. 250m2 pohjaltaan käsittäen asemanhoitajan tai - päällikön asunnon ja kaikki rautateiden tarvitsemat tilat." Tämä asema sijaitsee nykyään Helsingin Meilahdessa.
No siis kannatti käydä Kajaanin asemalla. Se oli sisältäkin todella kaunis, mutta en onnistunut ottamaan sisältä yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Mutta ei hätää, jos olet enemmän kiinnostunut asemasta, tutki tätä linkkiä. Siellä on aseman historiaa, tämän päivän elämää ja hienoja kuvia asemarakennuksesta sekä sisältä että ulkoa. Kajaanin asema
Kajaanista Valamoon
Matka Kajaanista Valamon luostariin Iisalmen kautta on noin 250 km. Pysähdyimme matkalla kerran mukavan kyläkaupan kohdalle. Tärkeintä oli päästä vessaan, joka osoittautuikin jälleen hauskaksi paikaksi, myös taiteellisesti. Nukkeharrastajaa sävähdytti ensimmäiseksi iso seinällä roikkuva tonttunukke, mutta oli siellä muutakin ihailtavaa. En näemmä ole ainoa, joka koristelee kylpyhuonetilat nukeilla.
Ostimme pienestä Luostaritien kyläkaupasta evästä illaksi, vaikka arveltiinkin, että luostarista saa illallista. Kyläkaupassa myynnissä olevia tuotteita oli kiva tutkia. Huilun tuhtia, Lappi TL:ssä sijaitsevan Kivikylän palvaamon tuotettakin oli hyllyssä. Se hämmästytti, sillä olen käynyt itse palvaamon kaupassa syvällä Satakunnan maaseudulla ja kuvitellut, että se on pieni paikallinen yritys. Ehkä ei olekaan, koska myös Redin K-marketista joitain aikoja sitten lapsenlapseni bongasi Huilun tuhti -paketin. Kauppiaan kanssa keskustelu sujui jouheasta. Emme olleet ensimmäisiä Valamoon matkalla olleita asiakkaita. Kauppias kertoi ylläpitäneensä kauppaa jo 15 vuoden ajan.
Valamon luostari, ensimmäinen päivä
Heinäveden Papinniemessä toimiva Valamon Kristuksen kirkastumisen luostari on koti noin kymmenelle munkille ja kuuliaisuusveljelle. Luostarialue oli ensikertalaisen silmin suuri ja moninainen. Heti saavuttuamme upea kuusikuja teki vaikutuksen.
Majoittauduttuamme tutustuimme luostarin kulttuurikeskukseen, jossa on sekä luostarimuseo että ylemmässä kerroksessa vaihtuva näyttely, tällä hetkellä aiheena on "Luostarin puutarha". Näyttely on avoinna 10.1.2021 asti. Siinä yhdeksän suomalaista taiteilijaa esittelee töittensä kautta suhdettaan puutarhaan. Käytetyt tekniikat olivat monimuotoisia.
Saapumisiltana käytiin illallisella ja tutustumassa Luostarin kauppaan, josta ainoastaan yksi karviaismarjoista tehty jälkiruokaviinipullo jäi mukaan kotiin tuotavaksi. Sen jälkeen koko porukka osallistui hetken kirkon iltamessuun, pari n. 15 minuutiksi, yksi vajaaksi tunniksi ja se viimeinen ihan koko ajaksi. Jotenkin oli vaikeaa seistä siellä, kun palveluksen suorittaja oli koko ajan selkä päin läsnäolijoita enkä ymmärtänyt yhtään mitään puheesta enkä laulusta. No, toinen oli nauttinut juuri siitä tunnelmasta eikä niin väliä, ymmärsikö vaiko ei. Niin me olemme ihmisinä erilaisia.
Loppuilta vietettiinkin hotellihuoneissamme. Selkeästi matkaväsymys alkoi jo vaivata koko porukkaa.
Askeleita kertyi 5288, mikä vastaa vähän yli 5 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti