perjantai 18. syyskuuta 2020

Yhdestoista päivä, Valamon luostari, Mikkeli ja kotiin Helsinkiin

Luostarin rannalla


Valamon luostariin ei ole nykyisin ihan helppoa päästä julkisilla liikennevälineillä. Luostari sijaitsee järven rannalla, ja kesäisin sinne järjestetään ns. luostariristeilyjä Kuopiosta ja Savonlinnasta. Silloinkin laiva pysähtyy Karvion kanavalla, josta on linja-autokuljetus luostariin. Luostarin esitteessä laiturista käytetään sanaa laivalaituri, eli ilmeisesti siinä laivat ovat joskus pysähtyneet. Rannassa on mukavan näköinen makkaranpaistopaikka sekä pieni kaunis Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän tsasouna. "Se on valmistunut vuonna 1987 ja on pyhitetty merenkulkijoiden ja kaikkien hädänalaisten auttajana tunnetun pyhän Nikolaoksen muistolle. Tsasounan temppelijuhlaa vietetään toukokuun 9. päivänä." Luostarin verkkosivulla kerrotaan myös, että "läntisessä perinteessä 400-luvulla elänyt Lyykian Myrran arkkipiispa Nikolaos tunnetaan myös joulupukin esikuvana".


Patikointi


Luostarin alueelta on mahdollista lähteä patikoimaan kolmea eri luontopolkua pitkin. Pisin niistä on 18 km luostarivaellusreitti Lintulan luostariin. Perjataiaamuna heti herättyämme lähdimme liikkelle. Valitsimme rantareitin, jota oli helppo kävellä. Pysähdyimme polun varrella olevan laavun kohdalla sekä päätepisteessä, jossa on kaunis risti hiljentymistä varten. Takaisin tulimme paikoitellen soista ja märkää metsäreittiä. Ilman hyviä kenkiä jalat olisivat siellä kastuneet, sillä osa polusta oli täysin veden peitossa. Ruska oli sielläkin kaunista. Molemmilla reiteillä oli edellisen päivän hirmumyrskyn jäljiltä yksi puu kaatunut. Talvella poluilla hiihdetään.



Valamon luostarin hautausmaa


sijaitsee varsinaisen luostarialueen ulkopuolella kauniissa metsässä, jossa kasvaa sekä lehti- että havupuita. Hautamerkit ovat pääasiassa vaatimattomia puisia ristejä, mutta siellä on myös muutamia isompia puusta tai kivestä valmistettuja hautamuistomerkkejä. Alueella on vain yksi rakennus, joka on vuonna 1981 valmistunut tsasouna ja se on omistettu pyhittäjä Herman Alaskailaisen muistolle. "Pyhittäjäisä Herman oli Valamon munkki, joka siirtyi 1700-luvun lopussa Alaskaan lähetystyöhön. Hänet kanonisoitiin eli liitettiin pyhien ihmisten joukkoon vuonna 1970 ja hänen muistopäiväänsä vietetään vuosittain elokuun 9. päivänä."

Luostarin hautausmaalle on haudattu pääasiassa munkkeja, mutta löytyi sieltä jokunen nunnankin hauta, mm. Jumalan palvelija, skeemanunna Serafina Lintulan luostarista on sinne haudattu. Hautaristeissä on munkeilla erilaisia titteleitä, mm. viitankantaja, pappismunkki, munkki, munkkidiakoni, skeemapappismunkki, joiden merkitystä mietimme. Monet munkit olivat eläneet hyvin pitkän elämän. Hautausmaalle on haudattu munkkeja myös ainakin Konevitsan ja Petserin luostareista. 

Etsimme hautausmaalta suomalaisten Kalle Holmbergin ja vaimonsa Ritvan sekä Pentti Saarikosken haudat. Saarikosken haudalle ihmiset vievät kyniä, meidänkin porukkamme jätti sinne yhden kynän. Tapasimme hautausmaalla miehen, jolta kyselimme, millä perusteella ihminen voi tulla haudatuksi luostarin hautausmaalle. Hän kertoi, että jos sinne haluaa viimeisen lepopaikkansa, pitää olla hyvät yhteydet luostarin kanssa. Hän kertoi itse asuneensa luostarissa ja tehneensä siellä pitkään vapaaehtoistyötä, jonka perusteella hänellä itselläänkin on hautapaikka varattuna luostarin hautausmaalle.


Pentti Saarikoski
Kalle Holmgerg ja Ritva Holmberg
Herman Alaskalaisen tsasouna

Mikkelin kenkävero


Muistoksi matkan viimeiseltä pysähdyspaikalta Kenkäveron makrametöiden näyttelystä "Onni elää makrameessa" Päivi Kosusen työ Lasten keinu. 


Askeleita kertyi 23485, mikä vastaa vajaa 20 km.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti