Toinen päivä, tutustumista Kukasmajaan ja sen lähialueisiin

Aamu valkeni

kirkkaana, auringon nousua oli kiva seurata. Ennen varsinaista metsäretkeä teimme itsemme tutuiksi Kukasmajalla elämiseen. Hämmentävää oli sähköttömyys, illan ja yön pimeys sekä nettiyhteyksien puute. Otsalamput osoittautuivat erittäin tarpeellisiksi, sillä hämärä saapui jo iltaruokailun ja saunomisen aikana, puhumattakaan siitä ajasta, jolloin istuimme pihan nuotiolla. Edellisenä päivänä pitkän matkan ja sateen uuvuttamana olimme istuneet iltaa keittiön pöydän ääressä kynttilän valossa ja koimme vahvasti olevamme irti normaalista arjestamme.

Majoittauduimme 

siten, että kuuden hengen "siskonpedillä" nukkui kolme ja yksi majoittui kerrossängyn yläsängylle. Etelästä toimme Finlaysonin unipussit. Peitteet ja tyynyt tarjosi Kukasmaja, joka osoittautui muutenkin erittäin hyvin varustetuksi. Siellä on valolähteitä, kaasuliesi ja täydellinen astiasto retkeilijän tarpeisiin. Kaivo on vähän matkan päässä ja puita on puuliiterissä. Yleissääntönä Kukasmajalla on, että kaikkien kävijöiden pitää huolehtia puiden pilkkomisesta käyttämiensä tilalle ja huolehtia muutenkin paikkojen kunnossa pysymisestä, jätteiden oikeanlaisesta hävittämisestä ja loppusiivouksesta. Puuta kului sekä Kukasmajan että saunan lämmittämiseen. Sauna on rannassa. Ulkohuussi on myös hyvin hoidettu. 

Majassa oli hyvät säilytystilat, eli sopivia puukoukkuja oli paljon molemmissa huoneissa ja ulkoterassilla.

Sauna

oli kullanarvoinen. Porukkamme saunoi tai ainakin peseytyi siellä joka päivä ja oli mahdollista käydä myös uimassa, vaikka vesi oli sen verran kylmää, ettei vedessä kovin pitkään voinut olla varsinkin, kun sinne piti kahlata. Saunan yhteydessä on pieni pukuhuone, jossa lämpimään aikaan on yhden henkilön mahdollista myös yöpyä. Lisäksi majoittujien käytössä on kolme öljylamppua, joita meidänkin ryhmä tarvitsi, sillä saunominen venyi helposti myöhään, jolloin aurinko oli jo laskenut.

Sauna on Kukasjärven rannassa, jossa on laituri. Sen vieren mahtuu toinen veneistä ja toisella veneellä oli paikkansa rannan toisessa päässä.

Kalastus

Kukasmajan lähellä on myös Helsingin Seudun Lapinkävijöiden hallinnassa oleva kota, johon oli jo aikaisemmin majoittunut pariskunta. Heillä oli tapana päivittäin laskea verkot vesille. Majoittujien käytössä on kalastusvälineitä, mutta  jos aikoo kalastaa, kalastuslupa pitää lunastaa. Ensimmäisenä aamuna verkosta ilmestyi hyvänkokoinen hauki, jonka pariskunta valmisti illalla nuotiossa uuninpohjalettupannulla. Oli herkullisen hyvää.

Ruoka ja eväät

Porukan konkari yritti selittää meille ensikertalaisille, että vettä ei turhaan kannata kantaa. Sovimme, että kerran päivässä teemme yhdessä päivän pääaterian yksinkertaisista aineksista ja sen tarpeet kuten myös kahvi, puuro- ja lettuainekset yms. ostetaan yhdessä kolmen päivän tarpeeksi paikallisesta kittiläläisestä kaupasta. Omat retkieväät jokainen valitsee sen mukaan, mitä haluaa syödä. Kuppikuumaa -keitot, kuuma ja kylmä vesi ja kahvi/tee sopivat tunturiin juomaksi, retkieväiksi sämpylöitä tai kuivaa leipää kuten jälkiuunileipä ja leikkele, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, energiapatukoita...

Mukanamme kuitenkin oli myös tomaattia, kurkkua, hedelmiä, joita pidempään paikalla olijat ja kokeneet lapinkävijät eivät ehkä olisi halunneet kantaa. Sillä sisältäähän kurkkukin noin 98 % vettä. Naapurini juuri kertoi olleensa viikon vaelluksella ja kuivanneensa sitä varten kaiken ruuan. Meidän kuitenkin piti ostaa ruokaa kerralla vain kolmen päivän tarpeisiin. 

Tunturiin kukaan ei halunnut alkoholia, mutta jos sitä majalle halusi, mieluiten väkevässä muodossa, jota voi paikalla vedellä laimentaa. Sen opin kantapään kautta. Tosin muutamia oluttölkkejä ja vastaavia kuitenkin tarttui kaupassa käsiin. Varusteiden kantamisen vaikeus oli kuitenkin tajuttu jo ensimmäisenä päivänä. 

Retkieväiden valinta ei ollut helppoa. Ensimmäisenä iltana kylmissämme tajusimme myös, että rommitoti oli vallan mainio juoma.  Oivariini on tarkoitettu muurinpohjalettupannulla paistettavia lettuja varten.

Lähimaaston tutkiminen

Kävelimme Kukasmajalta Kukasjärven rannalta suurin piirtein länteen Pikku Kukasvaarelle, teimme lenkin ja päädyimme Kukasjärven pohjoispuolelle, josta rantaa seuraten palattiin majalle.

Ensimmäiselle pidemmälle kävelyretkelle Kukasmajan lähimaastoihin lähdettiin vasta kymmenen yhdentoista maissa. Jännitti, miten kunto kestää. Meille vakuutettiin, että ei mennä kovin korkealle eikä vaikeaan maastoon, mikä todellakin toteutui. Oikestaan koko matka oli aika helppoa ja kuivaa polkua, vain loppumatka Kukasjärven pohjoisrannalla oli jossain määrin kosteaa suotyyppistä aluetta. 

Suunnistuksessa apuna olivat konkarille tutut polut sekä paperikartta että puhelimien kartat. Kukasjärvi on noin 250 m merenpinnan yläpuolella ja Pikku Kukasvaara vajaa 400 metriä. Kun korkeus merenpinnasta nousi, netti toimi toisin kuin Kukasmajalla eli suunnistusta saattoi tehdä myös puhelimen avulla. Jo kotona puhelimeen valmiiksi ladatusta offline-kartasta oli helppo katsoa tarkka sijainti ilman verkkoakin.

Mustikkaruska edelleen ihastutti ja hämmästytti laajuudellaan. Pensaissa olevat harvat mustikat olivat vielä erittäin maukkaita. Kypsiä puolukoita olisi ollut mahdollista kerätä esim. aamupuuron lisukkeeksi.

Evästauko pidettiin tämän pienen lammen vastakkaisella rannalla. Lampi on noin 120 metriä korkeammalla kuin Kukasjärvi.

Alueella oli erittäin suuria muurahaispesiä, suurinpiirtein ihmisen korkuisia. Niitä hämmästelimme, muurahaiset olivat ahkerasti liikkeessä. No, pesät olivat osin kasvillisuuden peitossa. Lieneekö syynä talven kylmyys? Tarvitaan enemmän suojaa kuin mitä Etelä-Suomessa.

Kukasjärvi on kaunis

Sen katselu oli voimaannuttavaa. Viikon aikana koettiin erilaisia säätiloja ja monenvärinen Kukasjärvi. Tämä toisen päivän ilta oli rauhallinen ja järven pinta tyyni, taivaan kauniit vaalean pastellin värit heijastuivat veden pintaan.

Askeleita kertyi 14951 eli noin 15 km.