Kirkossa

Kavin eilen sunnuntaina paikallisten tapojen mukaan kirkossa, talla kerralla Nakuru Counseling and Training Instituten sihteerin Lilianin. Talla kertaa pappi puhui rauhallisesti ja selvasti (huutamatta) niin etta minakin ymmarsin, mista on kyse. Kirkossa oli muutenkin erinomainen viestinnallinen ote, silla puhujan englanti kaannettiin swahiliksi.

Olen ollut havaitsevinani, etta vaikka Keniassa on kaksi virallista kielta, swahili ja englanti, silti kaikki eivat osaa valttamatta molempia hyvin. Useimmat puhuvat lisaksi kolmatta kielta, joka on kotona opittu heimokieli ja joka vaikuttaa voimakkaasti puhujan intonaatioon ja siihen, miten helppoa on ymmartaa hanen puhettaan. Myos luku- ja kirjoitustaidoton saattaa taalla kuitenkin puhua eriniomaista englantia.

Kirkonmenojen jalkeen Lilian ja mina kavelimme kuuden kilometrin matkan kaupunkiin. Lukemattomista kirkoista kuului pauhu valtatielle. Ilma oli lammin ja aurinkoinen, mutta Lilian ennusti, etta noin yhden aikaan alkaa sataa. Lounaan jalkeen noin klo kaksi astuimme maralle ja sateiselle kadulle. Onneksi Instituutin opiskelijapojista joku oli pelastanut narulla kuivumassa olleet vaatteeni suojaan sateelta.

Lilian halusi menna kaupungin ykkosravintolaan  (Gilanis) syomaan pizzaa. Minakin ensimmaisen kerran taalla Keniassa tilasin itselleni pizzan, joka oli oikeaoppinen ja hyvin herkullinen. Ykkosravintolan omistajat ovat intialaisia, pariskunta seisoi koko ruokailumme aja vahtimassa, mita salissa tapahtuu. Eivat tehneet mitaan muuta.