Matatu

on se "julkinen" liikennevaline, jolla kenialaiset liikkuvat. Matatuasemat pursuavat kaikkea, autoja, matkatavaroita, matkustajia, katupoikia, hedelmakauppiaita, ruuanmyyjia, kengankiillottajia, takseja, moottoripyoratakseja, tuktukeja... Jos matatut olisivat suomalaisia, ne olisi romutettu jo kauan sitten.

 

Matatu lahtee liikkeelle sitten, kun se on taynna. Odottaville matkustajille tyrkytetaan ikkunoista ja ovista hedelmia, vihanneksia, pahkoinoita, juomia, sukkia, nenaliinoja, pesuaineita, mita ikina ihminen pystyy kasillaan kantaman. Olen nahnyt matatuiden valissa jopa irtojaatelotottoroiden tekoa ja kuumien nakkien myyntia.

Matatussa on rahastaja, yleensa nuori mies, joka huutaa matkustajia sisaan ja auttaa heita ulos. Raha liikkuu matkustajalta toiselle, ja kolikoiden kasittelyn lisaksi rahastaja osaa taitavasti taitella setelit sormiensa valiin. Kattoon koputtamalla rahastaja ilmoittaa kuljettajalle, milloin pitaa pysahtya. Matatu voi pysahtya missa vain.

Rahastaja sulloo myos matkatavarat tavalla tai toisella mukaan. Olen ollut kyydissa, jossa rahastaja sijoitti bensa-asemalta matkustajalle ostamansa kerosiinikanisterin ihmisjoukon keskelle. Matatua tankataan liikenteessa, moottoria ei sammuteta.

Noin kuuden kilometrin matkani Nakurun keskustaan maksaa 30 Kenian shillinkia Ksh (noin 30 senttia) ja takaisin 40 Ksh. Matka Nairobista Nakuruun (n. 150 km) maksaa 400 Ksh. Pitkanlinjan matatuihin myydaan paikkalippuja, muuten matatuun ahdetaan usein ihmisia niin paljon kuin sinne mahtuu. 14 hengen matatussa laskemani ennatys on ollut 22 henkea.